Jevpatorijan taistelu
Jevpatorijan taistelu oli Krimin sodan aikana 17. helmikuuta 1855 taistelu venäläisten ja turkkilaisten joukkojen välillä Jevpatorijassa Krimin niemimaalla. Taistelu päättyi venäläisten hyökkääjien tappioon.
| Jevpatorijan taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Krimin sotaa | |||||||
 Ranskalaisen ratsuväen hyökkäys Jevpatorijassa.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
noin 19 000 |
noin 35 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
769 |
401 | ||||||
Tausta muokkaa
Jevpatorija sijaitsee Krimin niemimaalla Kalamitanlahden rannikolla Sevastopolista pohjoiseen. Krimin sodan sytyttyä Venäjän vastaistet liittolaiset olivat alkaneet piirittää Sevastopolia. Talvella 1854–1855 veläläisten vastaiseen liittoumaan kuuluneen Osmanien valtakunnan joukkoja oli alettu tuoda Jevpatorijaan Balkanilta. Osmanien joukkoja komensi Omar pašša ja vuoden 1855 helmikuussa hänen komentoonsa oli koottu Jevpatorijassa noin 35 000 turkkilaista sotilasta. Jevpatorijassa oli myös joitakin ranskalaisia sotilaita.[1]
Venäläisiä turkkilaisten joukkojen saapuminen huolestutti. Heidän pelättiin katkaisevan venäläisten huoltoyhteydet kohti etelää. Venäläisten päällikkö ruhtinas Aleksandr Sergejevitš Menšikov päätti määrätä iskun turkkilaisia vastaan. Hyökkäystä johti kenraaliluutnantti Stepan Hruljov alaisuudessaan 19 000 venäläissotilasta. Joukkoihin kuului 500 kasakkaa ja 108 tykkiä.[1]
Taistelu muokkaa
Venäläisten hyökkäys alkoi varhain 17. helmikuuta 1855. Itse hyökkäystä edelsi tykistökeskitys.[1] Venäläiset epäonnistuivat saavuttamaan alun perin tavoittelemaansa yllätysetua[2] ja venäläisten joukkojen taistelutahto jäi melko vähäiseksi. Liittoutuneiden laivasto saattoi tukea puolustajia omalla tykkitulellaan rannikolta. Hyökkäys oli torjuttu vain noin kolme tuntia kestäneiden taistelujen jälkeen.[1]
Seuraukset muokkaa
Venäläiset olivat menettäneet tappioina 769 sotilasta. Turkkilaisten puolustajien tappiot olivat 364 ja yhteensä kaikkien puolustajien 401. Tsaarin kuvailtiin pettyneen syvästi tappioista. Menšikov menetti komentajuutensa ja hänen seuraajakseen asetettiin ruhtinas Mihail Gortšakov.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Harold E. Raugh, Jr: The Victorians at war, 1815–1914: an encyclopedia of British military history, s. 136–137. ABC-CLIO, 2004. ISBN 1-57607-926-0. (englanniksi)
- ↑ Jessica Brain: Timeline of the Crimean War Historic UK. Viitattu 25.8.2020. (englanniksi)