Jeninin taistelu (1948)

Jeninin taistelu oli Israelin itsenäisyyssodan aikana käyty taistelu Jeninin kaupungin hallinnasta nykyisellä Palestiinan Länsirannalla 1.4. kesäkuuta 1948. Taistelu oli israelilaisten epäonnistunut yritys vallata irakilaisten ja paikallisten joukkojen puolustama Jenin.

Jeninin taistelu
Osa Israelin itsenäisyyssotaa
Päivämäärä:

1.4. kesäkuuta 1948

Paikka:

Jenin, nykyinen Länsiranta

Lopputulos:

Israelin tappio

Osapuolet

 Israel

Irak Irak
Palestiina paikalliset joukot

Komentajat

Moshe Carmel

Omar Ali

TaustaMuokkaa

 
Irakilaisia joukkoja Jeninin suunnalla vuonna 1948.

Irak lähetti omia joukkojaan Palestiinaan Israelin itsenäisyyssodan aikana. Niiden oli tarkoitus alun perin toimia Jordanian arabilegioonan tukena, mutta irakilaisilla oli myös omia tavoitteitaan. He halusivat esimerkiksi turvata Mosulista Haifaan kulkevan öljyputken. Irakin armeijan joukkojen mukana oli brittiupseereja, jotka toimivat neuvoa-antavissa tehtävissä. Irakilaisjoukkoja alkoi saapua Jordaniaan Mafraqissa huhtikuun lopulla 1948, ja seuraavien kuukausien aikana heitä siirtyi Jordanin yli Länsirannan pohjoisosiin.[1]

Israelissa päätettiin iskeä irakilaisten hallitseman alueen pohjoisosaan Jeninissä. Ei ole täysin selvää, miksi Jeninin valtausta päätettiin yrittää. Mahdollisesti irakilaisten nähtiin muodostavan liian suuren uhan juutalaisten hallitsemalle ohuelle maakaistaleelle Israelin rannikolla. Israelilaiset saattoivat myös toivoa voivansa vetää arabilegioonan huomiota pois samaan aikaan käydyistä Latrunin taisteluista. Lopulta hyökkäys on saattanut olla yksinkertaisesti yritys vallata mahdollisimman paljon maa-alaa ennen Yhdistyneiden kansakuntien välittämän tulitauon voimaanastumista.[1]

Hyökkäystä valmisteltiin valtaamalla 28.–30. toukokuuta Gilboan kukkuloilla Zirgin, Nuris ja al-Mazar sekä lännessä Lajjun ja Tel Megiddo. Alueella oli vain heikkoa vastarintaa, ja kylien valtaus teki iskun kohti Jeniniä mahdolliseksi.[1]

TaisteluMuokkaa

Moshe Carmelin johtamat israelilaiset iskivät kohti Jeniniä 1.–2. kesäkuuta. Tavoitteena oli vallata Jenin ja sen lähikylät. Sandalan, Muqeibilan, Jalaman ja Aranan kylät kukistuivat nopeasti. israelilaiset saavuttivat Jeninin kaupungin 3. kesäkuuta. Hyökkääjien onnistui aluksi vallata kolme kukkulaa kaupungin länsipuolella, mutta yksi hyökkääjien kolonna epäonnistui sen yrittäessä vallata kaupungin itäpuolella Jeninin poliisilinnoitusta. Myös itse kaupungin osien valtauksessa epäonnistuttiin. Hyökkääjien vaivana olivat esimerkiksi kuumuus ja kivikkoinen maasto, joka esti asemien kaivamisen.[1]

Jeniniä puolustamassa oli useita irakilaisia komppanioita, joiden tukena oli paikallisia joukkoja. Puolustajat saivat taistelujen aikana tukea luutnantti Omar Alin komentamalta pataljoonalta ja Nabluksen kaupungin suunnalta saapuneelta tykistöpatterilta. Irakin ilmavoimat iskivät israelilaisia vastaan. Israelilaisten 21. pataljoonan komentoasema sai osuman, ja useita sen johtavia uposeereja haavoittui tai kuoli. Joukkojen parissa alkoi levitä huhu, että heidän oli käsketty vetäytyä. Jeninin länsipuolella suuria tappioita kärsineet israelilaiset alkoivat hylätä asemiaan kukkuloilla, ja osan joukoista alettua paeta paniikki levisi muihin joukkoihin.[1]

Carmel yritti pelastaa tilanteen komentamalla Jeniniin lisäjoukkoja. Israelilaisten onnistui jopa hetkellisesti vallata kaupungin keskusta. Keskusta oli kuitenkin sivuiltaan hyvin haavoittuvainen. Yhteyksiä pohjoiseen vaaransi puolestaan irakilaisten edelleen hallussaan pitämä poliisilinnoitus. Carmel päätti lopulta antaa omille komentajilleen kaksi vaihtoehtoa: muiden israelilaisjoukkojen tuli tehdä harhautushyökkäys kohti Tulkarmia ja poistaa painetta Jeninistä, tai Carmel määräisi joukkonsa vetäytymään. Kun vastauksena oli, että hyökkäykseen ei ryhdyttäisi, Carmel määräsi joukkonsa vetäytymään yöllä 3.–4. kesäkuuta.[1]

SeurauksetMuokkaa

Jenin taistelu oli selvä taktinen tappio israelilaisille. Hyökkäyksessä ei ollut onnistuttu, vaikka israelilaisilla oli joukkojensa suhteen selvä ylivoima irakilaisiin ja paikallisiin palestiinalaisiin nähden. Israelilaiset olivat menettäneet taistelussa 34 kaatunutta ja noin sata haavoittunutta. Irakilaisten ja heitä tukeneiden paikallisten joukkojen tappiot olivat noin 200 kaatunutta.[1]

Toisaalta hyökkäyksellä oli sen epäonnistuessakin israelilaisille tiettyjä positiivisia puolia. Irakilaiset olivat nyt päättäneet pysytellä aloillaan, eivätkä heidän joukkonsa edenneet arabien hallitsemalta ydinalueelta. Israelia mahdollisesti uhannut maan katkaiseminen sen ohuen rannikkokaistaleen alueella ei näin toteutunut.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h Morris, Benny: 1948 : A History of the First Arab-Israeli War, s. 245–251. Yale University Press, 2008. ISBN 978-0-300-12696-9. (englanniksi)