Jean Bodin

Jean Bodin (1530 Angers1596 Laon) oli ranskalainen humanisti, filosofi ja Toulousen yliopiston oikeustieteen professori. Hän asui Pariisissa ja oli ammatiltaan asianajaja. Valtio-opissa hän kannatti suvereenia lainsäädäntövaltaa oikeudenmukaisen kuninkaan johtamana.[1] Bodinin De la République -nimistä teosta vuodelta 1576 on pidetty taloustieteen ensimmäisenä teoksena. Hän kirjoitti myös vuonna 1574 teoksen, jossa hän selosti ja havainnollisti, että arvometallien tuominen uudesta maailmasta oli suoraan verrattavissa hintojen nousuun. Teoksessaan La Démonomanie des Sorciers 1580 hän puolusti kidutuksen käyttämistä noituuden paljastamisessa.

Jean Bodin

Bodin oli itsevaltiuden voimakas kannattaja, sillä hän katsoi kuninkaanvallan olevan ainoa keino 1500-luvun Ranskaa repineiden uskonsotien ja hajaantumisen estämiseksi. Hän tiivisti ajatuksen lauseeseen “suvereenin hallitsijan on oltava lain yläpuolella.”[2] Teoksessaan De la République hän totesi, että sekä lainsäädäntövallan että toimeenpanovallan tulee kuulua ainoastaan hallitsijalle.

Bodin kuului maltillisiin katolilaisiin, jotka koettivat lieventää uskonnonsotien katkeruutta. Hän oli Kaarle IX:n ja Henrik III:n suosiossa, yhtyi sitten Henrik lV:een, kun tämä sovitti riehuvat kansalaissodat toteuttamalla uskonnollisen suvaitsevaisuuden. Bodinin tieteellinen pääteos De la république (1576) kannattaa valtio-opissa historiallista ja realistista katsantotapaa vastoin haaveellisia valtioihanteiden luonnoksia. Bodin ei myönnä ehdotonta etusijaa yhdellekään valtiomuodolle; yksi kaava ei sovellu kaikkialle, vaan valtiomuodon pitää mukautua kunkin kansan luonteeseen ja omiin oloihin. Kuitenkin hän enimmin suosii vahvaa, suorastaan yksinvaltaista, valistunutta kuninkuutta ja vastustaa feodaalista, hajottavaa aatelisvaltaa. Merkillisessä teoksessaan Colloquium heptaplomeres, joka painettiin täydellisenä vasta 1857, Bodin panee seitsemän henkilöä, jotka edustavat eri uskontoja ja uskonnon-filosofisia mielipiteitä, keskustelemaan uskonnollisista kysymyksistä erittäin suvaitsevasti ja vapaamielisesti. Lopputulos on, että jokainen uskonnollinen vakaumus ansaitsee kunnioitusta, kun se vain yhtyy todelliseen hurskauteen eikä loukkaa siveellisyyttä eikä valtionjärjestystä. Kirjassaan Démonomanie (1580) Bodin osoittaa synkkää taikauskoa puolustaessaan noitavainoja. Muita hänen julkaisujaan on muun muassa Metliodus ad faci-lem historiarum cognitionem (1566).[3]

LähteetMuokkaa

  1. Halmesvirta, Anssi ym.: Historian sanakirja. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1997. ISBN 951-20-5089-7.
  2. Göran Rystad: ”Uusi valtio”, Otavan suuri maailmanhistoria, 11. osa: Uskonsodat ja yksinvaltius, s. 40–41. Otava, 1985. ISBN 951-1-08250-7.
  3. Bodin, Jean, Tietosanakirja osa 1, palsta 1107, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909