Jaroslavlin ruhtinaskunta
Jaroslavlin ruhtinaskunta (ven. Яросла́вское кня́жество, Jaroslavskoje knjažestvo) oli koillis-Venäjällä 1200–1400-luvuilla sijainnut muinaisvenäläinen ruhtinaskunta.
| Jaroslavlin ruhtinaskunta Ярославское княжество |
|
|---|---|
1218–1463 |
|
| Valtiomuoto | ruhtinaskunta |
| Pääkaupunki | Jaroslavl |
| Uskonnot | ortodoksisuus |
| Kielet | muinaisvenäjä |
| Edeltäjä | Vladimir–Suzdal |
| Seuraaja |
 Moskovan ruhtinaskunta |
Jaroslavlin ruhtinaskunta syntyi vuonna 1218, kun Rostovin ruhtinaskunta jaettiin ruhtinas Konstantin Vsevolodovitšin poikien kesken. Siihen kuuluivat Volgaa ja sen sivujokia Mologaa, Juhotia ja Kurbaa ympäröivät seudut sekä Šeksnan alajuoksu. Hallinnollisena keskuksena toimi Jaroslavlin kaupunki.
Vuonna 1294 ruhtinaskunta siirtyi Smolenskin ruhtinaalle Fjodor Rostislavitšille, josta sai alkunsa uusi dynastia. 1300-1400-luvuilla alue hajosi läänityksiksi. 1300-luvun lopulla se joutui Moskovan suuriruhtinaskunnan vaikutuspiiriin. Vuonna 1463 Jaroslavl liitettiin Moskovan Venäjään. Eräät sen hallitsijasuvun jäsenistä säilyttivät lääniruhtinaan aseman 1400–1500-luvun vaihteeseen saakka.
Lähteet
muokkaa- Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 30, s. 559. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1978.