Wikipedia

Jarno Sarjanen

Jarno Tapani Sarjanen (29. maaliskuuta 1945 Helsinki – 21. helmikuuta 2009 Helsinki)[1] oli suomalainen laulaja, säveltäjä ja sanoittaja. Häntä pidettiin suomalaisen kantrin pioneerina.[2]

Elämäkerta muokkaa

Sarjasessa ilmeni jo lapsena musikaalisia taipumuksia, ja hänen isänsä kannusti häntä musiikkiopintoihin. Jarno opetteli vähän aikaa viulun- ja pianonsoittoa, mutta opinnot päättyivät lyhyeen. Sarjanen itse väheksyi musiikillisia kykyjään, mutta isä uskoi poikansa lahjakkuuteen siinä määrin, että järjesti tämän Cantores Minores -kuoron laulukokeisiin. Muutaman teoriatunnin jälkeen Jarno pääsi kuoroon. Kuorossa hän lauloi kaksi vuotta.

1960-luvun alun rautalankakaudella Sarjanen soitti soolokitaraa eri kokoonpanoissa. Tällöin hän tapasi Willy Wandersissa soittaneen Kari Kuuvan. He perustivat oman yhtyeen, joka kuitenkin jouduttiin pian lopettamaan rahavaikeuksien takia.

Rautalankakauden loputtua Kuuva pääsi levyttämään Scandialle. Tuolloin levytetty "Tango Pelargonia" menestyi niin hyvin, että hän onnistui houkuttelemaan myös Jarno Sarjasen mukaan levylaulajaksi. Kuuva alkoi tehdä Sarjaselle levytettäväksi country-henkisiä kappaleita, koska ne tuntuivat sopivan tämän lauluäänelle.

Levytykset muokkaa

Vuonna 1968 Sarjanen osallistui MTV:n Syksyn säveleen Kuuvan säveltämällä ja sanoittamalla kappaleella "Parasta mielestäni". Sarjanen sijoittui seitsemänneksi. Hänen ensimmäinen singlensä Scandia-levymerkille ilmestyi samana syksynä: A-puolella oli Kuuvan "Nukkekoti", B-puolella "Parasta mielestäni". Sarjanen oli mukana Syksyn sävelessä jälleen 1971, tuolloin Kuuvan kappaleella "Pienen pojan haaveet".

Sarjasen ensimmäinen sooloalbumi Jarno Sarjanen ilmestyi vuonna 1971 Pohjoismaisen Sähkön Blue-Master-levymerkille. Sen jälkeen Sarjanen vietti muutaman vuoden hiljaiseloa, hän levytti ainoastaan muutaman kappaleen kokoomalevyille ja yhden singlen ("Vie mut pois" / "Hiljainen ranta") ennen Fonovox-yhtiön vuonna 1977 julkaisemaa Sarjastus -albumia. Tuon levyn kaikki kappaleet Sarjanen sävelsi ja sanoitti itse.

Sarjanen levytti 1980-luvulla vielä kaksi albumia JP-Musiikille (Varjoelämää 1981 ja Mustat kaleerit 1985) sekä yhden (Keskikalja-cowboy 1988) Overdiscille. Myös useilla 1970- ja 1980-luvun aikana JP-musiikin julkaisemilla kokoomaäänitteillä on hänen esityksiään. Sarjanen levytti tuolloin mm. 60-luvun suosikkeja ("Vähän ennen kyyneleitä", "Kesäkatu") ja päivän iskelmiä ("Anna"). Levytyksiä tehtiin myös Sarjasen ja Kuuvan omalla "härmäkantri"-tyylillä ("Turhan kylväjä", "Piikki kaikkein pahin", "Matkalaukkumies").

Sävellykset ja sanoitukset muokkaa

Jarno Sarjasen nimissä on 50 sävellettyä kappaletta, joista suurin osa on myös hänen sanoituksiaan. Suurimman osan sävellyksistään hän on itse laulanut levylle, mutta myös muutamat muut laulajat ovat levyttäneet hänen sävellyksiään. Esimerkiksi Päivi Paunu osallistui Syksyn säveleen 1972 Sarjasen säveltämällä ja sanoittamalla kappaleella "Kuitenkin tiedän sen".

Sarjanen sävelteli oman kertomansa mukaan jo nuorena, heti soinnut opittuaan, "pöytälaatikkoon." Robin levytti Sarjasen säveltämän ja Tuula Valkaman sanoittaman kappaleen "Menneet päivät" jo vuonna 1966. Päivi Paunun lisäksi Sarjasen sävellyksiä levyttivät 1970-luvulla muun muassa Jussi Raittinen ("Tulkaa mukaan"), Hanne ("Krouvi Kahden Ankkurin", san. Vexi Salmi), Dave ("Menee tässä järki") ja Kössi Härmä ("Kerran paistoi päivä", säv. Kuuva & Sarjanen, san. Kari Kuuva).

Jälkimaine muokkaa

Jarno Sarjanen ei oman kertomansa mukaan luonteeltaan vaatimattomana koskaan halunnut kuuluisuutta tai julkisuutta. 1980-luvulla ilmestyneiden viimeisten levytystensä jälkeen hän ei juurikaan esiintynyt julkisuudessa eikä myöskään pyrkinyt levyttämään. Sarjasella ja hänen musiikillaan on kuitenkin Suomessa oma harrastajakuntansa. Tätä kysyntää tyydyttämään hänen 1970- ja 1980-lukujen levytyksiään onkin julkaistu useampi kokoelma-cd, joista laajimpia ovat lokakuussa 2008 ilmestyneet tupla-cd:t Pienen pojan haaveet - Kootut levytykset 1977–2008, osa 1 ja Keskikalja-cowboy - Kootut levytykset 1977–2008, osa 2, jotka sisältävät yhteensä 83 levytystä.

Jarno Sarjanen menehtyi akuuttiin leukemiaan Meilahden sairaalassa vain lähimpiensä ympäröimänä, vailla julkisuutta.[2][3]

Valikoitu diskografia muokkaa

Singlet muokkaa

  • Nukkekoti (säv. & san. & sov. Kari Kuuva) Scandia KS 734, 1968
  • Vapaa oon (säv. & san. Kari Kuuva, sov. Nacke [=Paul Mikael] Johansson, Jussi [=Paavo *Juhani] Raittinen, Kari Kuuva) Pohjoismainen Sähkö Oy, Blue-Master BLU 741, 1970
  • Pienen pojan haaveet (säv. & san. Kari Kuuva, sov. ) Pohjoismainen Sähkö Oy, Blue-Master BLU 775, 1971
  • Vie mut pois (säv. & san. Jarno Sarjanen) Mercantile, Basf 06 15618–9, 1974
  • Tallirenki (säv. & san. Jarno Sarjanen, sov. Henry Haapalainen) Fonovox DCS 536, 1977
  • Taksikuski (säv. & san. Jarno Sarjanen, sov. Seppo Rannikko) JP-musiikki Oy, JPS 1009, 1979

Albumit muokkaa

Kokoelmat muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Suomikantrin pioneeri kuoli 23.2.2009. Elisa. Arkistoitu 23.5.2012. Viitattu 23.2.2009.
  2. ↑ a b Jarkko Jokelainen: Suomalaisen kantrin pioneeri Jarno Sarjanen kuoli Helsingin Sanomat. 24.2.2009. Viitattu 24.2.2009.
  3. ↑ Jarno Sarjanen 29.3.1945 - 21.2.2009 Musiikintekijät. 21.10.2013. Viitattu 5.1.2022.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jarno_Sarjanen&oldid=21621617”