Jarmo Lavila (1. tammikuuta 194627. marraskuuta 1986) oli suomalainen dramaturgi, kirjailija, suomentaja ja kriitikko.[1] Hän opiskeli Tampereen yliopiston draamastudiossa[2] ja kirjoitti ja suomensi useita kuunnelmia Radioteatterille. Hänet palkittiin Sokeain kunnelmapalkinnon vuonna 1986 kuunnelmastaan Vanha koulukaveri.[3] Opiskeluaikanaan vuonna 1967 hän perusti Tampereelle maolaisen opintokerhon.[4] Hän kirjoitti myös teatterikritiikkiä Tampereen ylioppilaslehti Aviisiin[5].

UraMuokkaa

Lavila suomensi Radioteatterille erityisesti ruotsalaiskirjailijoiden tekstejä ja kirjoitti itse useita kuunnelmia. Näistä vuonna 1985 esitetty Vanha koulukaveri palkittiin vuonna 1986 Sokeain kuunnelmapalkinnolla. Kuunnelman ohjasi Pekka Lepikkö. Pääosissa näyttelivät Juhani Niemelä ja Matti Viironen. Kuunnelmassa kaksi vanhaa koulutoveria tapaavat toisensa kymmenien vuosien jälkeen. Toinen oli aikoinaan kiusaaja ja toinen kiusattu. Uuden tapaamisen myötä roolit kuitenkin kääntyvät yllättäen ympäri, mikä johtaa väkivaltaiseen ja vainoharhaiseen loppuratkaisuun.

Aikalaisarviossa Jukka Kajava piti kuunnelmaa "jäntevänä kotimaisena jännärinä – – joka kehittyy lähes James Bond -maiseksi trilleriksi" ja kirjoitti, että kuunnelma on "jännittävä, traaginen, totta ja seikkailua samaan aikaan – – Pikkukaupungin koko kuva, siitä pursuava vahvemman väkivalta ovat Vanhassa koulukaverissa elämää itseään". Kajavan mukaan kuunnelma toteutuu enemmän toiminnan kuin ihmiskuvauksen monitasoisuuden kautta.[6] Vuonna 2017 TV-maailmassa julkaistussa kolumnissaan Henri Waltter Rehnström toteaa, miten Vanha koulukaveri "– – loppuu kuin seinään ja jättää kuulijan pään täyteen eri tulkintamahdollisuuksia. Kotimainen elokuva- tai tv-jännäri on harvoin näin vahvaa."[7]

Väkivaltaiset ja trillerimäiset aihelmat olivat tyypillisiä myös Lavilan muille kuunnelmille. Esikoiskuunnelma Rauhan ja sodan aikana (1967) sijoittuu rauhanajan varuskuntaan, jossa varusmiehet lähetetään ajamaan takaa aseetonta sotilaskarkuria kovat piipussa. Seurauksena on tragedia. Kuunnelman ohjauksesta vastasi Risto Aaltonen. Vuonna 1984 valmistunut Ehdotus itsemurhaajalle kertoo itsemurhaa hautovasta miehestä. Terroristiryhmä sieppaa hänet ja yrittää maanitella tekemään itsemurhaiskun heidän edustamansa ideologian puolesta. Eero Saarinen näytteli kuunnelman pääosaa ja Ilkka Vanne ohjasi.

Poliittinen herääminenMuokkaa

Lavila oli satakuntalaisen porvarillisen kodin kasvatti. Opiskeluaikana hän koki kuitenkin vasemmistolaisen herätyksen ja omaksui maolaisen ideologian. Hän perusti Tampereelle kaupungin ensimmäisen maolaisen opintokerhon. Maolaisuuden mukaan ainoastaan väkivaltainen vallankumous kykeni tuhoamaan kapitalistisen maailman. Omasta heräämisestään Lavila on kirjoittanut Aviisiin seuraavasti: ”Minä henkilökohtaisesti tajusin kesällä -67, että väkivalta on joskus välttämätöntä, tarpeellista, suositeltavaa ja jopa siunauksellista. Tajusin myös, että kun minä tajusin tämän niin heikolla poliittisella tietoisuudella, moni muukin olisi jo keksinyt sen ja tulisi vielä keksimään."[8].

1960- ja 1970-lukujen taitteessa eri vasemmistoryhmittymät riitelivät Suomessa kiivaasti. Niinpä Lavilalla oli tapana pitää pöytälaatikossa ladattua revolveria siltä varalta, että jotain sattuu.[9] Helsingissä maolaisten toimina oli etupäässä salaista. Tampereella Lavila ja muut maolaiset toimivat päivänvalossa ja olivat hyvin aktiivisia lehtikirjoittajia. He käyttivät ahkerasti puheenvuoroja myös vasemmiston ja työväenliikkeen kokouksissa.[10].

KuunnelmatMuokkaa

  • Rauhan ja sodan aikana, 1967
  • Laskentakeskus, 1969
  • Tiikeri, 1973
  • Kauhukakara, 1982
  • Ehdotus itsemurhaajalle, 1984
  • Vanha koulukaveri, 1985

Kuunnelmien suomennoksiaMuokkaa

  • Orjia Pohjolaan, 1968
  • Kultaa puuveitsellä, 1968
  • Huikeat näköalat, 1968
  • Vaivatonta manoliittia, 1970
  • Metrokortti, 1972
  • Alman sata laulua, 1984
  • Seitsemän tammen kukkulan taistelu, 1984

LähteetMuokkaa

  1. Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 3.1.1987 sivu 4.
  2. Helsingin Sanomat 15.12. 1967 sivu 55.
  3. Yle Areena
  4. Väitökset, Tampereen yliopiston kirjasto
  5. Helsingin Sanomat 2.4. 1973 sivu 37.
  6. Helsingin Sanomat 28.heinäkuuta 1985 sivu 65.
  7. Seura
  8. Jarmo Lavila: Näkemiin Salo & Mikkola, Aviisi 23.2.1968.
  9. muistejamaolaisuudesta.fi
  10. Pirkko-Liisa Kastari: Maolaiset – 60-luvun nuoret, jotka joutuivat marginaaliin, Nuorisotutkimusseura