Pekka Lepikkö
Pekka Juhani Lepikkö (s. 7. maaliskuuta 1951 Tampere)[1] on suomalainen käsikirjoittaja ja ohjaaja, joka tunnetaan erityisesti komediasarjoistaan Mummo, Kyllä isä osaa ja Kaikki kotona sekä nuorisodraamoistaan Hylättyjen klubi ja Tarkkis.
Ura
muokkaaLepikkö on ohjannut paljon niin televisioon, radioon kuin teatteriinkin. Lisäksi hän on toiminut käsikirjoittajana useimmissa tv-ohjauksissaan. Lepikkö omistaa tuotantoyhtiön Linssilude, jonka puitteissa on tehnyt useammat tv-työnsä.[2] Hän on opiskellut teatteria ja draamaa Tampereen yliopiston Draamastudiossa.
Radio
muokkaaLepikön esikoiskuunnelma oli vuonna 1973 ensiesityksensä saanut Peukkaaja, jonka hän kirjoitti opiskellessaan Tampereen yliopiston Draamastudiossa.[3] Ohjaajana toimi Ilkka Toiviainen. Kuunnelmassa nuori liftari saa kyydin keski-ikäiseltä mieheltä. Ajomatkan aikana vapaamielisen nuorukaisen ja konservatiivisen vanhemman miehen maailmankuvat ajautuvat ristiriitaan, ja miesten välille syntyy riita. Arvioissa kuunnelmaa kehuttiin kuluvan kuunnelmatalven kiinnostavimmaksi tapaukseksi.[4] Peukkaajan jälkeen Lepikkö siirtyi kirjoittajasta ohjaajaksi ja ohjasikin useita kuunnelmia 1970–1980-luvuilla.
Lepikkö on ohjannut kaksi kertaa Sokeain kuunnelmapalkinnon voittaneen kuunnelman. Ensimmäinen oli Eino Pietolan kirjoittama Kengät, joka valmistui vuonna 1978. Kuunnelma sijoittuu 1930-luvun pulavuosiin ja kertoo pojasta, joka tarvitsee uudet kengät. Perheellä ei ole varaa, eikä opettajalta kehtaa pyytää sosiaalikenkiä kavereiden pilkan vuoksi. Helsingin Sanomien Jukka Kajavan mukaan Kengät ”– – ei ole kuunnelma huipulta, mutta asiansa se selvittää ja paikkansa lunastaa”. Kajava kehuu rivien välistä avautuvaa ajankuvaa ja kokee, miten kuunnelma tunnelmissa on viittaus kuunnelman tekohetkenä vallinneeseen lamaan.[5]
Toisen kerran Lepikkö voitti Sokeain kuunnelmapalkinnon vuonna 1985 valmistuneesta trillerikuunnelmasta Vanha koulukaveri, jonka oli kirjoittanut Jarmo Lavila. Kuunnelmassa kaksi koulukaveria, kovis ja nössö tapaavat toisensa parin vuosikymmenen jälkeen. Heidän roolinsa kuitenkin vaihtuvat yllättäen tarinan edetessä. Loppua kohden kuunnelma alkaa saada vainoharhaisia piirteitä. Jukka Kajavan mielestä Vanhassa koulukaverissa ”vahvemman perinnäistä, hyväksyttyä ja julmaa ylivaltaa kuvataan mistään tinkimättä” ja ”Pekka Lepikkö on ladannut kohtaukset hienosti piripintaan”[6] Henri Waltter Rehnströmin mukaan ”Kuunnelma loppuu kuin seinään ja jättää kuulijan pään täyteen eri tulkintamahdollisuuksia. Kotimainen elokuva- tai tv-jännäri on harvoin näin vahvaa.”[7]
Televisio
muokkaaRadion ohessa Lepikkö alkoi 1970-luvun lopulla ohjata myös televisioon. Hänen ensimmäinen tv-elokuvansa oli Aaro Salmelan tekstiin perustuva satiiri Professori sokkeloissa (1977). Elokuvassa Erkki Siltolan esittämä professori yrittää ostaa haulikon häätääkseen sillä hänen marjapensaitaan syövät naakat. Aseen hankinta on kuitenkin vähällä kaatua suomalaiseen byrokratiaan.
Lepikkö alkoi myös itse kirjoittaa ohjaamiaan tv-sarjoja ja elokuvia 1980-luvun myötä. Hän erikoistui erityisesti nuortensarjoihin ja koko perheelle suunnattuihin komediasarjoihin. Tarkkis (1986–1987) oli tarkkailuluokalle sijoittuva sarja, jonka päähenkilöt seikkailivat myös spin-offina tehdyssä jatkosarjassa Kaatis (1988). Vaikka kummatkin sarjat käsittelevät vaikeita aiheita, huumori oli niissä olennainen osa kerrontaa. Hylättyjen klubi (1993) oli puolestaan astetta vakavampi nuorisosarja, joka sijoittuikin nuorisokotiin. Yhtä sarjan keskeisistä hahmoista esitti Rosa Meriläinen.
Lepikön varsinainen läpimurto oli vuosina 1987–1989 ensi kertaa esitetty komediasarja Mummo. Se kertoo Anja Räsäsen esittämästä salaviisaasta mummosta, joka yleensä onnistuu tekemään tyhjäksi poikiensa ja miniöidensä itsekkäät, esimerkiksi perintöön liittyvät suunnitelmat. Mummo tulee kuitenkin hyvin toimeen pojantyttärensä Annan (Maiju Jokinen) kanssa. Sarja voitti kaksi kertaa yleisö-Venlan.
Mummon ohella Lepikön suosituin komediasarja oli Kyllä isä osaa (1994–1995). Sarja kertoi taksikuski-isästä, siivoojaäidistä ja heidän teini-ikäisistä lapsistaan. Sarjassa muu perhe pyrki yleensä jymäyttämään isää ja pilailemaan hänen kustannuksellaan. Sarjan jaksot alkoivat tyypillisesti siten, että isä keksii jonkin hyvän idean, esimerkiksi keinon rikastua nopeasti, ja lähtee toteuttamaan sitä. Lopussa suunnitelmat menevät kuitenkin täydellisesti pieleen.
Teatteri
muokkaaLepikkö on toiminut ohjaajana niin Kouvolan teatterissa kuin Kuopion kaupunginteatterissa.[8] Vuonna 2015 Lepikkö muokkasi Kyllä isä osaa -sarjansa näytelmäksi, jota esitettiin vuosina 2015 ja 2017 Tampereen komediateatterissa. Suuren suosion saaneen näytelmän ohjasi Panu Raipia, ja pääosissa nähtiin tv-sarjan alkuperäisnäyttelijät.[9]
TV-sarjoja
muokkaa- Oppirahat, 1978, ohjaus
- Meidän lapset, 1979, ohjaus
- Kuka uskoo haikaraa, 1983, ohjaus
- Tarkkis, 1986–1987, ohjaus, käsikirjoitus
- Kaatis, 1988, ohjaus, käsikirjoitus
- Mummo, 1987-1989, ohjaus, käsikirjoitus
- Salapoliisi Tuukka Koljonen ja vaaralliset tehtävät, 1989, ohjaus
- Pieni ihmissydän, 1989, ohjaus
- Komeaa sukua, 1990, ohjaus
- Ihme juttu, 1990, ohjaus, käsikirjoitus
- Mustajärven oudot linnut, 1991, ohjaus
- Uskomattomia tarinoita, 1991, ohjaus
- Sukka hukassa, 1992, ohjaus, käsikirjoitus
- Päin perhettä, 1992, ohjaus, käsikirjoitus
- Hylättyjen klubi, 1993, ohjaus, käsikirjoitus
- Kyllä isä osaa, 1994–1995, ohjaus, käsikirjoitus
- Kaikki kotona, 2000, ohjaus, käsikirjoitus
- Juu ei, 2002–2003, ohjaus
- Palvelijat, 2003, ohjaus
TV-elokuvia
muokkaa- Professori sokkeloissa, 1977, ohjaus
- Maailmanloppu, 1987, ohjaus, käsikirjoitus
Kuunnelmia
muokkaa- Peukkaaja, 1973, käsikirjoitus
- Matkalla, 1973, ohjaajan apulainen
- Matkat, 1974, ohjaus
- Partajeesus, 1975, ohjaus
- Yleislakko, 1976 (yhdessä Ilkka Toiviaisen kanssa)
- Maa kuuluu kaikille, 1977, ohjaus
- Aikakauppa, 1980, ohjaus
- Jumalan vaunut, 1980
- Kengät, 1978, ohjaus
- Kunniavelka, 1984, ohjaus
- Vanha koulukaveri, 1985, ohjaus
- Melkein kuollut, 1986, ohjaus
Kirjat
muokkaa- Kyllä taksikuski tietää. Helsinki: Nemo, 2006. ISBN 952-5613-23-2
Lähteet
muokkaa- ↑ Seppälä, Riitta & Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, s. 262. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0236-X
- ↑ http://www.linssilude.com/
- ↑ https://nakoislehti.hs.fi/67ca5f43-db3f-48f7-98b4-a016b212372b/33?q=
- ↑ Helsingin Sanomat 27.3.1973, sivu 39 https://nakoislehti.hs.fi/9e706973-1fe0-48bc-81e2-cd9034d915a4/39?q=
- ↑ Helsingin Sanomat, 27.5.1978, sivu 35 https://nakoislehti.hs.fi/74c33cc5-0d99-4431-a464-9cd018c0c60d/35?q=
- ↑ Helsingin Sanomat, sunnuntai 16.3. 1986 sivu 110, https://nakoislehti.hs.fi/2ad175a1-b385-4408-9cc9-e8e3521065cf/110?q=
- ↑ TV-maailma 7.12.2017 https://seura.fi/tv/poiminnat/kriitikon-valinta-monipuolista-draamaa/
- ↑ http://www.naytelmat.fi/a/pekka-lepikko
- ↑ http://www.komediateatteri.fi/ohjelmisto/kylla-isa-osaa-remix (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
muokkaa- Pekka Lepikkö Internet Movie Databasessa. (englanniksi)