Japaninjalopähkinä
Japaninjalopähkinä[1] (Juglans ailantifolia, joskus myös Juglans ailanthifolia) on jalopähkinäkasvien heimoon ja jalopähkinöiden sukuun kuuluva lehtipuulaji, joka kasvaa luonnonvaraisena Japanissa.
| Japaninjalopähkinä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Pyökkimäiset Fagales |
| Heimo: | Jalopähkinäkasvit Juglandaceae |
| Suku: | Jalopähkinät Juglans |
| Laji: | ailanthifolia |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Juglans ailanthifolia |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
_Rehder_-_herbarium_sheet.jpg)
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Puuna japaninpähkinäpensas kasvaa vähintään 18 metriä korkeaksi. Se on kesävihanta lehtipuu, jonka halkeileva kuori on ruskehtavanharmaa tai vanhana harmaantuva. 11–17 lehdykkään jakautuneet lehdet ovat epätavallisen suuria 80–100 senttimetrin pituudellaan. Nuoret oksat ja lehtikanta ovat lyhyitä, mutta tiheäkarvaisia; karvoitus on tummanpunaista ja tahmeaa. Lehdyköiden yläpinnat ovat lähes kaljuja, mutta alapinnat ovat karvaisia varsinkin lehtisuonien kohdalta. Lehdykät ovat heikosti sahalaitaisia ja yläpinnaltaan kiiltävänvihreitä; yksittäiset lehdykät ovat 7–16 senttimetriä pitkiä ja 3–5 leveitä.
Japaninjalopähkinän norkkomaiset hedekukinnot ovat 13–30 senttimetriä pitkiä. Emikukat kasvavat kesäkuussa pystyihin, noin 10 senttimetrin mittaisiin kukintoihin. Hedelmä on pyöreä tai munanmuotoinen, paksu ja tahmeakarvainen, maukas 3,5–5 senttimetrin mittainen pähkinä. Pähkinät kasvavat tavallisesti 4–10 ryhmissä. Pähkinät ovat litteänsoikeita tai sydämenmuotoisia, teräviä.
Levinneisyys muokkaa
Japaninjalopähkinä on kotoisin Japanista ja Sahalinilta.[2] Laji on istutettu myös Yhdysvaltain koillisosiin korvaamaan Sirococcus clavigigenti-juglandacearum -sienen hävittämä alkuperäinen amerikanjalopähkinä (Juglans cinerea). Japaninjalopähkinä on immuuni kyseiselle sienitaudille. Keski-Euroopassa lajia viljellään harvoin.
Luokittelu muokkaa
Ensimmäisen lajikuvauksen nimellä Juglans ailantifolia antoi ranskalainen kasvitieteilijä Élie Abel Carrière vuonna 1878.[3]
Lajista on olemassa kaksi muunnosta:
- Juglans ailantifolia var. ailantifolia (synonyymeja Juglans cordiformis var. ailantifolia (Carr.) Rehd., Juglans sieboldiana Maxim.)
- Juglans ailantifolia var. cordiformis (Makino) Rehder (Syn.: Juglans coarctata Dode, Juglans cordiformis Maxim., Juglans lavalleei Dode, Juglans sieboldiana var. cordiformis Makino, Juglans subcordiformis Dode).
Japaninjalopähkinä risteytyy etenkin Pohjois-Amerikassa helposti läheisen sukulaisensa amerikanjalopähkinän kanssa; risteymää kutsutaan nimellä Juglans × bisbyi Rehd..
Käyttö muokkaa
Japaninjalopähkinän puuaines on vaaleaa ja heikompilaatuista kuin saksanpähkinä (Juglans regia), mutta sitä käytetään joskus huonekaluihin.
Lähteet muokkaa
- ↑ Japaninjalopähkinä – Juglans ailantifolia Laji.fi. Viitattu 25.7.2022.
- ↑ Juglans mandshurica var. sachalinensis (Komatsu) Kitam. Plants of the World Online. Viitattu 25.7.2022.
- ↑ Juglans ailantifolia Carrière, Rev. Hort. [Paris. (1878) 414.] International Plant Names Index. Viitattu 25.7.2022.
