Jalopähkinäkasvit
Jalopähkinäkasvit (Juglandaceae) on kasviheimo, joka kuuluu Fagales-lahkoon.
| Jalopähkinäkasvit | |
|---|---|
 Saksanjalopähkinä (Juglans regia) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophytina |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliopsida |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset eudicots |
| Lahko: | Fagales |
| Heimo: |
Jalopähkinäkasvit Juglandaceae DC. ex Perleb |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Jalopähkinäkasveihin kuuluu yhdeksän sukua[1] ja noin 50 lajia. Ne ovat kesävihantia yksikotisia puita, joita tavataan pääasiassa pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeilla ja subtrooppisilla alueilla.[2]
TuntomerkitMuokkaa
Jalopähkinäkasvit ovat aina- tai kesävihantia puita, joiden nuorissa versoissa on pieniä, aromaattisia rauhasia. Lehtiasento on lähes vastakkainen, ja lehdet ovat kerrannaisia ja korvakkeettomia; lehdykät ovat usein sahalaitaisia. Kukinto on tavallisesti haaraton, tähkämäinen. Hedekukissa heteitä on kahdesta paljoon ja niissä on myös emiön jäänne. Emikukissa on yhdislehtinen sikiäin, joka on kärjestään yksilokeroinen; siemenaiheet sijaitsevat epätäydellisten väliseinien yläosassa ja ovat pystyjä. Hedelmä on luumarjamainen, pähkinä, samara tai muulla tavoin siivellinen; hedelmäseinän sisäkerros (endokarppi) on usein turvonnut sisäänpäin monimutkaisesti. Siemenessä on niukka endospermi tai se puuttuu kokonaan; sirkkalehdet ovat hyvin laskostuneet.[3]
LuokitteluMuokkaa
Jalopähkinäkasvit jaetaan kahteen alaheimoon:[3]
- Engelhardioideae Iljinskaya
Alaheimon kolme tai neljä sukua käsittää 14 lajia, jotka kasvavat Himalajalta Malaijien saaristoon ja Uuteen-Guineaan sekä Meksikosta Kolumbiaan ulottuvalla alueella.[4] Niiden lehtiasento on vuorottainen tai vastakkainen, ja lehdet ovat tasaparisia, lehdykät tavallisesti ehytlaitaisia. Emikukinto on norkkomainen, ja siinä on kolmiliuskaisia suojuslehtiä. Hedelmä on pähkinä, jonka seinässä on syysolujen muodostama kerros.[3]
- Juglandoideae Eaton
Alaheimoon kuuluu viisi sukua ja 35 lajia, jotka kasvavat pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeassa vyöhykkeessä, Keski-Amerikassa ja Andeilla.[5] Euroopassa on vain yksi laji Balkanin niemimaalla. Kasviyksilöt kukkivat siten, että toiset ovat hedevaiheessa ja toiset emivaiheessa (heterodikogamia). Hedekukkien suojuslehdet ovat liuskaisia, emikukkien liuskattomia. Pähkinän seinässä on kivisoluja.[3]
SuvutMuokkaa
- Alfaroa
- Carya – hikkorit, hikkoripuut
- Cyclocarya
- Engelhardia
- Juglans – jalopähkinät
- Oreomunnea – kolibripähkinät
- Platycarya
- Pterocarya – siipipähkinät
- Rhoiptelea[1] (yksi laji Rhoiptelea chiliantha, joka on luokiteltu myös omaan heimoonsa Rhoipteleaceae)
KuviaMuokkaa
Carya floridana -hikkorilaji
Meksikonkolibripähkinä (Oreomunnea mexicana)
Kaukasiansiipipähkinä (Pterocarya fraxinifolia)
LähteetMuokkaa
- Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.
ViitteetMuokkaa
- ↑ a b Plants of the World Online: Juglandaceae (englanniksi) viitattu 24.3.2020.
- ↑ Mitchell, A. & Wilkinson, J. (suomentanut A. Kurtto): Euroopan puuopas, s. 116. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.
- ↑ a b c d Stevens 2001–, viittaus 10.1.2015.
- ↑ http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/juglandaceae-Engel.gif
- ↑ http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/juglandaceae.gif
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Jalopähkinäkasvit (Juglandaceae)
- Den virtuella floran: Juglandaceae (ruotsiksi)
- ITIS: Juglandaceae (englanniksi)
- Flora of China: Juglandaceae (englanniksi)