Jalopähkinäkasvit

Jalopähkinäkasvit (Juglandaceae) on kasviheimo, joka kuuluu Fagales-lahkoon.

Jalopähkinäkasvit
Saksanjalopähkinä (Juglans regia)
Saksanjalopähkinä (Juglans regia)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophytina
Kladi: Koppisiemeniset Magnoliopsida
Kladi: Aitokaksisirkkaiset eudicots
Lahko: Fagales
Heimo: Jalopähkinäkasvit Juglandaceae
DC. ex Perleb
Synonyymit
  • Engelhardiaceae Reveal & Doweld
  • Platycaryaceae Doweld
Katso myös

  Jalopähkinäkasvit Wikispeciesissä
  Jalopähkinäkasvit Commonsissa

Jalopähkinäkasveihin kuuluu yhdeksän sukua[1] ja noin 50 lajia. Ne ovat kesävihantia yksikotisia puita, joita tavataan pääasiassa pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeilla ja subtrooppisilla alueilla.[2]

Tuntomerkit muokkaa

Jalopähkinäkasvit ovat aina- tai kesävihantia puita, joiden nuorissa versoissa on pieniä, aromaattisia rauhasia. Lehtiasento on lähes vastakkainen, ja lehdet ovat kerrannaisia ja korvakkeettomia; lehdykät ovat usein sahalaitaisia. Kukinto on tavallisesti haaraton, tähkämäinen. Hedekukissa heteitä on kahdesta paljoon ja niissä on myös emiön jäänne. Emikukissa on yhdislehtinen sikiäin, joka on kärjestään yksilokeroinen; siemenaiheet sijaitsevat epätäydellisten väliseinien yläosassa ja ovat pystyjä. Hedelmä on luumarjamainen, pähkinä, samara tai muulla tavoin siivellinen; hedelmäseinän sisäkerros (endokarppi) on usein turvonnut sisäänpäin monimutkaisesti. Siemenessä on niukka endospermi tai se puuttuu kokonaan; sirkkalehdet ovat hyvin laskostuneet.[3]

Luokittelu muokkaa

Jalopähkinäkasvit jaetaan kahteen alaheimoon:[3]

Engelhardioideae Iljinskaya

Alaheimon kolme tai neljä sukua käsittää 14 lajia, jotka kasvavat Himalajalta Malaijien saaristoon ja Uuteen-Guineaan sekä Meksikosta Kolumbiaan ulottuvalla alueella.[4] Niiden lehtiasento on vuorottainen tai vastakkainen, ja lehdet ovat tasaparisia, lehdykät tavallisesti ehytlaitaisia. Emikukinto on norkkomainen, ja siinä on kolmiliuskaisia suojuslehtiä. Hedelmä on pähkinä, jonka seinässä on syysolujen muodostama kerros.[3]

Juglandoideae Eaton

Alaheimoon kuuluu viisi sukua ja 35 lajia, jotka kasvavat pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeassa vyöhykkeessä, Keski-Amerikassa ja Andeilla.[5] Euroopassa on vain yksi laji Balkanin niemimaalla. Kasviyksilöt kukkivat siten, että toiset ovat hedevaiheessa ja toiset emivaiheessa (heterodikogamia). Hedekukkien suojuslehdet ovat liuskaisia, emikukkien liuskattomia. Pähkinän seinässä on kivisoluja.[3]

Suvut muokkaa

Kuvia muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b Plants of the World Online: Juglandaceae (englanniksi) viitattu 24.3.2020.
  2. Mitchell, A. & Wilkinson, J. (suomentanut A. Kurtto): Euroopan puuopas, s. 116. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.
  3. a b c d Stevens 2001–, viittaus 10.1.2015.
  4. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/juglandaceae-Engel.gif
  5. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/juglandaceae.gif

Aiheesta muualla muokkaa