Japani ensimmäisessä maailmansodassa

Japani osallistui ensimmäiseen maailmansotaan keskusvaltojen vastaisessa liittoutumassa, mutta ajaakseen omia etujaan Aasiassa eikä puolustaakseen ympärysvaltoja. Se julisti sodan Saksalle elokuussa 1914 ja vaati itselleen Saksan Kiinasta vuokraamia alueita. Qingdao oli tärkeä Saksan laivastotukikohta Kaukoidässä. Kaksikymmentätuhatta japanilaista sotilasta rantautui Longkouhun ja hyökkäsi sieltä Qingdaoon. Japani hankki haltuunsa alueen rautatiet ja hallitsi pian entisiä saksalaisalueita täysin.

Seuraavana vuonna Japani esitti Kiinalle niin kutsutut 21 vaatimusta, jotka olisivat käytännössä toteutuessaan tehneet Kiinasta Japanin vasallivaltion. Se olisi taannut Japanille Kiinan rannikkojen hallinnan, Port Arthurin vuokralle 99 vuodeksi ja oikeuden asuttaa miljoonia kansalaisiaan Mantšuriaan ja Mongolian sisäosiin. Vaatimuksia lievennettiin kahteen otteeseen, ja lopulta Kiina, tietäen että se ei pärjäisi Japanille täysimittaisessa sodassa, suostui myönnytyksiin. Amerikkalaiset ja britit tukivat Kiinaa lievennysvaatimuksissa, koska tiesivät ja pelkäsivät Japanin havittelevan Tyynenmeren herruutta.

Qingdaon jälkeen Japanin laivasto valtasi saksalaisilta näiden Tyynenmeren tukikohdat Marshallsaarilla ja Carolinesaarilla. Japanilaiset laivat saattoivat ympärysvaltojen miehistönkuljetusaluksia myös Intian valtamerellä. Ne partioivat Kaukoidässä vuoteen 1917 ja auttoivat brittejä tukahduttamaan Singaporen kapinan 1915. Vuonna 1917 neljätoista hävittäjää siirrettiin Maltalle, missä ne suojasivat saattueita sukellusveneiltä.