James John Gordon Bremer

brittiläinen amiraali

Sir James John Gordon Bremer (26. syyskuuta 178614. heinäkuuta 1850) oli brittiläinen meriupseeri. Hän oli mukana kahdessa yrityksessä – Fort Dundas ja Port Essington – perustaa pohjois-Australiaan brittiläinen siirtokunta, jotka molemmat epäonnistuivat. Myöhemmin hän osallistui ensimmäiseen oopiumisotaan Kiinaa vastaan. Hänet ylennettiin lippueamiraaliksi vuonna 1849.

James John Gordon Bremer
James Bremer vuosien 1842–1850 välillä.
James Bremer vuosien 1842–1850 välillä.
Henkilötiedot
Syntynyt26. syyskuuta 1786
Kuollut14. heinäkuuta 1850 (63 vuotta)
Kansalaisuus Yhdistynyt kuningaskunta
Ammatti meriupseeri

Bremerin isä James Bremer (k. tammikuussa 1786) oli merivoimien luutnantti, samoin kuin hänen isoisänsä kapteeni James Bremer (k. 1774). Bremer liittyi itse laivastoon vuoden 1794 loppupuolella.[1]

Napoleonin sotien aikana Bremer sai valloitetuksi kaksi Ranskan laivaston alusta, jotka olivat Weser ja Le Bon Génie.[1]

Helmikuussa 1824 Bremer sai käskyn perustaa siirtokunta Melvillensaarelle. Kesäkuussa samana vuonna hän saapui aluksellaan Sydneyyn ja vietti kuukauden kooten varusteita ja miehiä. Hänen johtamansa retkikunta perusti Fort Dundas -nimisen siirtokunnan virallisesti 26. syyskuuta 1824. Paikka oli huonosti valittu, mistä Bremer ei kuitenkaan ollut tietoinen, sillä hän tarkasteli aluetta ainoastaan kuivan kauden aikana. Hän poistui Fort Dundasista marraskuussa 1824 ja matkusti Intiaan, missä otti osaa ensimmäiseen anglo–burmalaiseen sotaan. Fort Dundas hylättiin vuonna 1828, kun sen asukkaat siirrettiin Fort Wellingtoniin Rafflesinlahdelle. Fort Wellington puolestaan hylättiin vuonna 1829.[1][2]

Aiemmista epäonnistumisista huolimatta brittien piirissä eli usko pohjoisen kauppa-aseman mahdollisuuksiin, ja vuonna 1837 Bremer sai paroni Glenelgiltä tehtäväkseen perustaa uusi siirtokunta alueelle. Bremerin alukset HMS Alligator ja HMS Britomart johtivat retkikunnan Port Essingtoniin, jonne perustettiin virallisesti nimellä Port Victoria tunnettu siirtokunta lokakuussa 1838. Bremer haaveili onnistuneesta siirtokunnasta ja yritti saada lupia myydä alueella maa-alueita pysyvää asutusta varten, mutta paroni Glenelg ei halunnut kiirehtiä asiaa. Bremer jätti siirtokunnan kesäkuussa 1839 lähteäkseen jälleen Intiaan. Siirtokunnan viralliseksi komentajaksi tuli tällöin merijalkaväen upseeri John McArthur, joka tosin oli ollut merkittävä auktoriteetti siirtokunnassa sen perustamisesta lähtien.[3] Vastoinkäymisten ja kustannusten takia myös Port Essington hylättiin vuonna 1849.[2]

Ensimmäisessä oopiumisodassa Bremer komensi kahdesti brittien koko merivoimia alueella. Kiinalaiset luonnehtivat häntä kyvykkäimmäksi viholliskomentajaksi sodassa. Hänestä tehtiin ansioidensa johdosta Bathin ritarikunnan jäsen arvolla Knight Commander.[1][2]

Huhtikuussa 1846 Bremer nimitettiin Kanaalin laivaston varapäälliköksi, sekä saman vuoden marraskuussa Woolwichin sataman superintendentiksi.[1] Hänet ylennettiin lippueamiraaliksi vuonna 1849. Hän kuoli Comptonissa lähellä Plymouthia 14. helmikuuta 1850.[2]

LähteetMuokkaa

  • O’Byrne, William B.: A Naval Biographical Dictionary. John Murray, 1849. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e O’Byrne 1849, s. 120
  2. a b c d Sir James John Bremer Australian Dictionary of Biography. Viitattu 16.7.2019. (englanniksi)
  3. McArthur, John (1791-1862) Trove. Viitattu 16.7.2019. (englanniksi)