Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee niemimaata. Jamal on myös lehtoyhtiö.
Jamalin niemimaan sijainti kartalla.

Jamalin niemimaa (ven. полуо́стров Яма́л, poluostrov Jamal) on Luoteis-Siperiassa Karanmeren ja Obinlahden välissä sijaitseva 720 kilometriä pitkä ja 230 kilometriä leveä nenetsien eli samojedien asuttama niemimaa. Suomennettuna nimi tarkoittaa maan äärtä tai loppua. Hallinnollisesti alue kuuluu Jamalin nenetsien autonomiseen piirikuntaan.

Niemimaan maaperä on pääasiassa ikiroudassa, ja se on geologisesti hyvin nuorta aluetta.

Jamalin niemimaalla on harrastettu perinteisesti laajamittaista poronhoitoa. Useilla tuhansilla nenetseihin ja hanteihin kuuluvilla poropaimenilla on noin 500 000 poroa.

Jamal on myös tärkeä arktisten vesilintujen pesimäalue. Jamalissa ja Taimyrin niemimaalla ovat muun muassa kiljuhanhen tärkeimmät pesimäpaikat.[1]

Jamalin niemimaa rajoittuu Obinlahteen, joka on alun perin makean veden alue, johon Objoki laskee. Vesi on kuitenkin muuttunut suolaiseksi ja kalat ovat vähentyneet. Viranomaisten mukaan syy kalan vähenemiseen on ylikalastus, mutta asukkaiden mukaan suolan lisääntymisen ja kalakannan pienenemisen aiheutti hiekan ruoppaaminen. Tästä varoittivat tutkijatkin ennen Sabettan kaasuntuotantolaitoksen rakennustöiden alkamista.[2]

Vuonna 2014 Jamalin niemimaalta löydettiin selittämättömällä tavalla maahan syntyneitä valtavia reikiä. Erään teorian mukaan kraatterien synnyn syynä oli kaasupurkaus[3][4][5] ikiroutaisesta maasta. Metaanikaasun äkillinen vapautuminen johtui alueen lämpenemisestä ilmastonmuutoksen takia[6].

KaasuntuotantolaitosMuokkaa

Venäjän suurimmat maakaasukentät sijaitsevat Jamalissa. Pääosin Venäjän valtion omistama kaasuyhtiö Gazprom on rakentanut Sabettan alueelle kaasuntuotantolaitoksen, joka aiheuttaa ongelmia paikallisille asukkaille ja vaeltavalle poronhoidolle.[7][2]

Tuotantoalueella toimii myös Yamal Lng -yhtiön nesteytyslaitos, joka täydellä teholla toimiessaan tuottaa vuodessa 16,5 miljoonaa tonnia nesteytettyä kaasua eli lng:tä, joka viedään Sabettan satamasta maailmalle. Satama vihittiin käyttöön joulukuussa 2017. Yrityksen pääomistajat ovat Putinin lähipiiriin kuluvat Leonid Mihelson ja Gennadi Timtsenko.[7]

Piirikunta on maailman kaasupitoisinta aluetta, jossa on maailman kaasuvaroista 18 prosenttia. Bovanenkovon kaasukentältä kaasua kulkee putkia pitkin muun muassa Suomeen ja Ukrainan kautta edelleen. Sabettan kaasukentästä omistaa Kiinan valtion rahoitusyhtiö ja Silkkitierahasto lähes 30 prosenttia, ranskalainen öljy-yhtiö Total omistaa 20 prosenttia.[7]

Nenetseille kaasutuotannon aloittamisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Vaikka kännykkäyhteydet nykyisin toimivat, Sabettan poropaimentolaisilla on pulaa polttopuusta ja asunnot ovat kylmiä. Polttoaine moottorikelkkoihin joudutaan hakemaan sadan kilometrin päästä. Nenetsit eivät saa käyttää lentokenttää, joka rakennettiin heidän pyhälle paikalleen.[2]

Alueen porolaitummista on laskennallisesti kuusi prosenttia päätynyt kaasuntuotantoon, mutta aluetta pirstaloivat putket, tiet ja rautatie. Rautatietä suunnitellaan jatkettavan Sabettaan asti.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Siperian retkikunnat Metsähallitus. Viitattu 19.9.2006.
  2. a b c d Jussi Konttinen: Alkuperäiskansa syyttää hanketta kalakadosta. Helsingin Sanomat, 30.5.2018, s. A 28–29.
  3. Anna-Kaisa Urpelainen: Siperiassa maahan ilmestyneet uudet jättireiät hämmentävät tutkijoita 29.7.2014.
  4. Now two New large holes appear in Siberia 28.7.2014. (englanniksi)
  5. Perttu Koistinen: Siperian kraatterimysteeri selviämässä - Tiedemiehillä teoria Verkkouutiset. 3.8.2014.
  6. Jarmo Korteniemi: Metaaniräjähdyksiä Siperiassa Tiedetuubi. 7.8.2014.
  7. a b c Jussi Konttinen: Venäjän arktinen kaasuhanke ei piittaa pakotteista. Helsingin Sanomat, 30.5.2018, s. A 27–28.

Aiheesta muuallaMuokkaa