Avaa päävalikko
Urkujen soittopöytä, jossa on kolme sormiota ja jalkio.
Pystypiano, jossa on jalkio.
Charles-Valentin Alkanilla ollut jalkiollinen Erard-flyygeli. Pariisin musiikkimuseo.
Yhden oktaavin mittainen jalkio Hammond-sähköuruissa.

Jalkio eli pedaali on useissa kosketinsoittimissa jaloin soittamiseen käytettävän koskettimiston nimitys. Jalkio on rivi koskettimia ja kattaa tavallisesti matalan pään sävelten osan soittimen äänialasta. Kaikissa kosketinsoittimissa ei ole jalkiota, mutta jos sellainen on, niitä on vain yksi, koska useampi jalkio olisi jaloilla soittamiseen epäkäytännöllinen (toisin kuin sormio, joita voi olla useampia).

OminaisuuksiaMuokkaa

Jalkio on usein (muttei välttämättä aina) mm. uruissa[1] ja sähköuruissa, joskus myös cembalossa. Myös pianosta on joskus tehty jalkiollisia versioita, jotka kuitenkin ovat jääneet lähinnä kuriositeeteiksi. Jalkiolliselle pianolle musiikkia on säveltänyt erityisesti Charles-Valentin Alkan. Tavanomaisia pianon kaiku- ja muita pedaaleja ei kutsuta jalkioksi.

Jalkio on useimmiten valmistettu puusta, ja sekä kromaattisen sävelasteikon sävelet c, d, e, f, g, a ja h että sävelet cis/des, dis/es, fis/ges, gis/as ja ais/b ovat puunvärisiä koskettimia. Jälkimmäiset voivat olla myös pianokoskettimiston tapaan mustiksi tai tummiksi värjättyjä tai esimerkiksi valmistettu tummemmasta puulajista.

Jalkio on yleensä mekaanisessa, mutta joissain soittimissa sähköisessä tai pneumaattisessa yhteydessä soittimen soivan osan (kieli, pilli jne.) soimisen aikaansaavaan osaan. Esimerkiksi uruissa jalkiokoskettimen painallus avaa urkupilliin johtavan paineilmaventtiilin.

JalkiomallejaMuokkaa

Jalkioiden muoto vaihtelee maittain, urkurakentajittain, aikakausittain ja tapauskohtaisesti mieltymyksen mukaan. Jalkio voi olla ylhäältä katsottuna suora, jolloin jalkiokoskettimet ovat keskenään yhdensuuntaisia, tai säteittäinen, jolloin koskettimet ovat viuhkamaisesti eli soittopöydän puoleisesta päästään ulompana toisistaan kuin toisesta päästään. Jalkio voi olla lattiatasosta katsoen tasainen, jolloin keskimmäisestä koskettimesta vasemmalle ja oikealle mentäessä koskettimet ovat samalla korkeudella, tai kovera, jolloin keskimmäisestä koskettimesta vasemmalle ja oikealle koskettimet nousevat korkeammalle. Jalkio voi myös olla mikä tahansa edellä mainittujen yhdistelmistä, kuten yhdensuuntainen ja tasainen, yhdensuuntainen ja kovera, säteittäinen ja tasainen tai säteittäinen ja kovera.

Liitejalkio on jalkiokoskettimisto, jolla ei ole omia urkupillejä, vaan se on yhdistetty sormion alimpiin koskettimiin. Liitejalkiota käytetään joissakin positiiveissa.[2]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Kielitoimiston sanakirja, 1. osa, A-K, s. 357. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-21-2.
  2. Brodin, Gereon: Musiikkisanakirja, s. 177. Kolmas uudistettu painos. Suomentanut Seppo Heikinheimo. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-09057-7.

Aiheesta muuallaMuokkaa