Jakov Knjažnin
Jakov Borisovitš Knjažnin (ven. Я́ков Бори́сович Княжни́н; 1742–1791) oli venäläinen näytelmäkirjailija. Hän palveli virkamiehenä ulkoasiain kollegissa ja sittemmin kouluasiain järjestäjän Ivan Betskoin apulaisena. Jo hänen ensimmäinen näytelmänsä Dido (1769) herätti Katariina II:n huomiota. Hän kirjoitti vielä lisää näytelmiä, jotka saavuttivat suuren menestyksen näyttämöllä. Keisarinna oli niihin niin ihastunut, että antoi painattaa kokoelman Knjažninin näytelmiä valtion kustannuksella.[1]
| Jakov Knjažnin | |
|---|---|
 Jakov Borisovitš Knjažnin |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1742 |
| Kuollut | 1791 (48–49 vuotta) |
| Kansalaisuus | Venäjä |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | venäjä |
| Tuotannon kieli | venäjä |
| Pääteokset | Vadim novgorodilainen |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Knjažninin paras teos, historiallinen murhenäytelmä Vadim novgorodilainen, ilmestyi vasta Katariinan kuoleman jälkeen 1793, mutta se kiellettiin heti, koska siinä Venäjän valtakunnan perustajaa oli käsitelty vallananastajana ja siinä oli myös ylistetty poliittista vapautta.[1]
Knjažninilla oli aikalaistensa keskuudessa suuri maine. Häntä sanottiin "Venäjän Racineksi". Hänen historialliset näytelmänsä, joista Vadimin lisäksi ovat mainittavia esimerkiksi Rosslav sekä Vladimir ja Jaropolk, ovat Venäjälle sijoitettuja mukaelmia Pierre Corneillen, Racinen ja Voltairen draamoista. Knjažnin hallitsee kuitenkin taitavasti muodon. Lähempänä venäläistä elämää ovat hänen huvinäytelmänsä.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Knjažnin, Jakov Borisovitš, Tietosanakirja osa 4, palsta 1122, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1911
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jakov Knjažnin Wikimedia Commonsissa
