Jacob Lundh (huhtikuu 1737 Viipuri11. joulukuuta 1808 Johannes) oli Vanhan Suomen huomattavimpia lasitehtailijoita ja Viipurin suurimpia liikemiehiä 1700-luvun lopussa.[1]

Lundhin isä oli kielenkääntäjä Jacob Lund ja puoliso Anna Catharina Löfberg. Lundhin vanhemmat lienevät olleet Nevanlinnan pakolaisia. Hänen Johanneksen Kukkolaan vuonna 1773 perustamansa tehdas oli ensimmäisiä Vanhan Suomen alueelle rakennettuja varsinkin Pietarin markkinoille tähdänneitä lasialan yrityksiä. Tehdas valmisti aluksi lähinnä ikkunalasia. Lundh perusti myös toisen lasitehtaan Rokkalankosken rannalle 1788 ja rakennutti siihen lasihiomon. Jo sitä ennen vuosina 1781 ja 1782 hän perusti Hiitolan Siisiönmäkeen kaksi sahalaitosta. Koska kalliimman erikoisikkunalasin kysyntä ei kasvanut odotetusti, Lundh laajensi lasialan toimintaansa peililasien valmistukseen 1794−1795. Uuteen tehtaaseen kuului peililasin valmistuksen ohella lasihiomo, jossa oli neljä vesivoimakäyttöistä hiomokonetta, kuusitoista hiomapöytää ja lasikiillottamo. Siitä muodostui Rokkalan peilitehtaana tunnettu tuotantolaitos. Lundh oli myös suurkauppias Viipurissa, joka omisti kaupungissa kaksi isoa kivitaloa, kahdeksan krouvia ja olutpanimon sekä muun muassa urakoi 1786−1788 kaupunkiin ortodoksisen Kristuksen Kirkastuksen kirkon ja 1795−1797 rakennetun Viipurin uuden kaupungintalon. Hän oli myös osakkaana neljässä eri sahassa. Vuonna 1789 keisari Paavali I lahjoitti Ludhille 39 tilaa, yhteensä 15 manttaalia, hänen tehtaidensa ympäristöstä. Lundhin menestyksekkäät liiketoimet ajautuivat kuitenkin lopulta ongelmiin ja hänen sairastuttuaan 1808 koko omaisuus määrättiin takavarikkoon. Lundhin kuoltua saman vuoden lopulla lasitehtaalle ei saatu uutta omistajaa, vaan se toimi keisarillisen kabinetin ohjauksessa seuraavat 45 vuotta.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b Haggrén, Georg: ”Jacob Lundh”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 323-324. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.