Jānis Luters (salanimi Bobis, 5. helmikuuta 1883 Sauka18. tammikuuta 1938 Levassova)[1] oli latvialainen bolševikki, joka oli muun muassa osallisena Venäjän valtionpankin Helsingin konttorin ryöstöön vuonna 1906.

Selonian maakunnassa syntynyt Luters opiskeli vuosisadan vaihteessa Valmieran seminaarissa, josta hänet erotettiin poliittisen toimintansa vuoksi. Vuodesta 1904 lähtien Luters toimi Latvian sosialidemokraattisen työväenpuolueen Liepājan osaston puheenjohtajana. Vuoden 1905 vallankumouksen aikana Luters pidätettiin Riiassa, mutta hänet onnistuttiin vapauttamaan poliisivankilasta tammikuussa 1906.[2]

Helmikuussa 1906 Luters sai tehtäväkseen Venäjän valtionpankin Helsingin konttorin ryöstämisen bolševikkien toiminnan rahoittamiseksi. Luters kokosi 15 vallankumouksellisen ryhmän, jonka hän lähetti Jan Tšokken johdolla Suomeen.[3] Vuodesta 1907 lähtien Luters toimi bolševikkien maanalaisissa organisaatioissa Pietarissa ja Moskovassa. Lokakuun vallankumouksen jälkeen hän työskenteli Neuvostoliiton ammattiliittojen keskusjärjestössä ja toimi myös Latvian edustajana Kominternissä.[2]

Luters vangittiin Stalinin vainojen yhteydessä vuonna 1937 ja hän sai kuolemantuomion nationalismista syytettynä. Luters teloitettiin Leningradin lähistöllä tammikuussa 1938. Hänen muistelmansa julkaistiin postuumisti vuonna 1960 nimellä Jānis Luters-Bobis.[2]

Teokset muokkaa

  • Luters-Bobis, Jānis: Lappuses no revolucionāra pagrīdnieka dzīves. Riika: Latvijas Valsts izdevniecība, 1960.

Lähteet muokkaa

  1. Luters, Jānis Letonika.lv. Viitattu 17.3.2022. (latviaksi)
  2. a b c Лютер Иван Генрихович (1883) Открытый список. Viitattu 17.3.2022. (venäjäksi)
  3. Topoliansky, Viktor: Фартовое дело 2009. Žurnalnyj zal. Viitattu 17.3.2022. (venäjäksi)