Järvenkylä (Järvisaari)

Järvenkylä (joskus muodossa Järvi)[1] (ven. Пендиково, Pendikovo) oli inkeriläinen kylä entisessä Järvisaaren luterilaisessa seurakunnassa Inkerissä. Kylän paikka sijaitsee nykyään Leningradin alueen Tusinan piirissä Venäjällä.

Kylä sijaitsi Pentikäisenjärven pohjoispuolella, Hattula–Tusinan -maantien eteläpuolella. Se lienee sama kuin 1600-luvulla mainittu Oseran kylä (ven. ozero, ”järvi”). Kylän myöhempi venäläinen nimi Pendikovo saattaisi olla peräisin Oserassa asuneelta Pentikäisen suvulta. Suuren Pohjan sodan jälkeen monet kylän asukkaat pakenivat muualle, niiden joukossa mainitaan Sihvo Pentikäistä, joka kuoli vuonna 1733 Kuopion Murtolahdessa. Uudet suomalaiset asukkaat saapuivat kylään 1700-luvulla. Järvenkylä ilmestyy venäläisille kartoille ensi kerran vuonna 1770. Perimätiedon mukaan Särki-suku tuli kylään Kanttilasta, josta Nikolai I:n aikana olisi tullut mies hovinherran kirvesmieheksi kylään välttääkseen 25-vuotisen sotapalveluksen. Järvenkylässä suomalaiset muodostivat enemmistön, mutta siellä asui myös venäläisiä, jotka kuuluivat Hattulan ortodoksiseen seurakuntaan. Vuonna 1838 kylässä asui 49 ihmistä (21 miestä, 28 naista), vuonna 1856 siellä oli seitsemän taloa ja 16 sielua (miestä), vuonna 1862 taloja oli 11 ja asukkaita 39 (miehiä 15, naisia 24). 1900-luvun alusta kylässä toimi kansankoulu, mutta opetus oli vain venäjän kielellä. Kuitenkin perimätiedon mukaan Järvenkylän venäläiset ja suomalaiset osasivat niin hyvin toistensa kieliä, että kylään saapuneen vieraan oli mahdotonta sanoa, oliko kylän asukas venäläinen vai suomalainen.[1]

Vuonna 1926 kylässä oli 46 taloa ja 129 asukasta, joista 77 inkeriläistä.[2]

Isäntien sukunimet 1900-luvulla: Kekkonen, Kvist (peräisin Artjärvestä), Miettinen (Jaakkimasta), Särki, Virkki, Tiainen (Suomesta).[1]

Toisen maailmansodan aikana kylä oli miehitetty saksalaisjoukoilla. Inkeriläisiä oli viety vuosina 1943-1944 Viron kautta Suomeen. Sodan jälkeen osa niistä jäi Suomeen, jotkut pakenivat Ruotsiin. Neuvostoliittoon palanneet eivät vastoin lupauksia päässeet kotikylälle, vaan heidät karkotettiin eri puolille Venäjää.[1] Kylän paikalla on nyt metsästysmaja.lähde?

Lähteet muokkaa