Jälkikapitalistinen yhteiskunta

Jälkikapitalistinen yhteiskunta on yhteiskunta, jonka on väitetty tulevan kapitalismin jälkeen. Ensimmäisenä ajatuksen siitä ettei kapitalismi ole ihmisyhteiskunnan viimeinen kehityksen muoto, vaan tulee korvautumaan jollakin toisenlaisella yhteiskuntamuodolla, esitti Karl Marx. Saksalaisen sosiologin Wolfgang Streeckin mukaan kapitalismi on mahdollisesti kuolemassa. Streeck perustelee kapitalismin päättymistä hidastuvalla talouskasvulla, kasvavalla eriarvoistumisella ja velkaantumisella – trendeillä jotka eivät osoita kääntymisen merkkejä. Taloustieteilijä Jeremy Rifkinin mukaan kapitalismi tulee päättymään ja siihen vaikuttavat internet ja digitaaliset hyödykkeet sekä vertaistuotannon mahdollistava jakamistalous.

Käsitettä 'jälkikapitalismi' käytetään mahdollisesti käsitteen sosialismi, sosiaalidemokratia, kommunismi tai anarkismi sijaan, sillä ne ovat eri tavoin tahriintuneita käsitteitä.

Jälkikapitalistista yhteiskuntaa edeltää myöhäiskapitalistinen yhteiskunta.

Muutoksen ajurit

Marxin analyysissä tuotannolliset voimat ajavat muutosta: kun tiede, teknologia ja teollisuus junnaavat paikoillaan ja talouskasvua, työllisyyttä ja kohoavaa elintasoa ei voida turvata, tällöin Marxin mukaan vallankumoukset tapahtuvat esteiden poistamiseksi uuden tieltä. Marxin mukaan kapitalismin sisältämät ristiriitaisuudet tuhoavat kapitalismin vääjäämättä.

Tulonjaon ja varallisuuden epätasaisuus

Thomas Piketty argumentoi kirjassaan Pääoma 2000-luvulla, että ensimmäistä kertaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen pääoman tuottavuus on ylittänyt reaalisen talouskasvun ("r>g"), mikä johtaa tulevaisuudessa tuloerojen räjähdysmäiseen kasvuun ja uhkaa koko länsimaisen demokratian olemassaoloa. Ongelmien torjumiseksi Piketty ehdottaa globaalia progressiivista varallisuusveroa. Oxfamin mukaan yksi prosentti maailman väestöstä omistaa yhtä paljon kuin loput 99 prosenttia yhteensä. 62 rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin köyhimmät 50 prosenttia.

Teknologinen kehitys ja teknologinen työttömyys

Tulevaisuudesta on spekuloitu sellaista kuvaa, että työttömyydestä tulee entistä yleisempää. Teknologian, automaation ja robotiikan myötä 35 prosenttia nykyisistä työpaikoista on uhattuina. Tätä kutsutaan teknologiseksi työttömyydeksi. Paul Masonin mukaan 1840- ja 1890-lukujen vastaavissa teknologian aiheuttamissa kriiseissä kyettiin siirtymään arvokkaisiin tuotteisiin ja korkeampiin palkkoihin. Masonin mukaan informaatioteknologia ei kuitenkaan mahdollista tätä, vaan siirtymä on halvempiin tai ilmaisiin tuotteisiin, koska informaatioteknologia vie arvon. Esimerkiksi Mason antaa 1910-luvulla sellakkalevyjä valmistaneen levy-yhtiön ja nykyiset mp3-musiikkitiedostot. Musiikin, videoiden ja tiedon tekemisestä ja jakamisesta on tullut lähes ilmaista ja tämä on pienentänyt voittoja musiikki-, sanomalehti- ja kirjankustannusaloilla.

»"the most basic condition for economic efficiency: [is] that price equal marginal cost" "with information goods the social marginal cost of distribution is close to zero". "If information goods are to be distributed at their marginal cost of production – zero – they cannot be created and produced by entrepreneurial firms that use revenues obtained from sales to consumers to cover their [fixed set-up] costs … [companies] must be able to anticipate selling their products at a profit to someone."»
(Lawrence Summers, J Bradford DeLong)

Jeremy Rifkinin mukaan tuotantokustannukset ovat pudonneet niin paljon, että se on luonut tilanteen jossa vertikaalisesti integroidut yritykset kuolevat. Valmistavien yritysten katteet ovat ohenneet paperinohuiksi. Suuret yritykset häviävät kilpailussa pienille yrityksille joilla ei ole valmistuksen kiinteitä kustannuksia.

Rifkinin mukaan valmistuksen rajakustannus on tärkein jälkikapitalistisen yhteiskunnan ajuri. Siihen taas vaikuttaa tuotantoteknologia. Valmistuksen nollaa lähestyvät rajakustannukset mullistivat aluksi musiikki-, sanomalehti- ja kirjankustannusaloja, mutta Rifkinin mukaan valmistuksen rajakustannukset lähestyvät nollaa myös itse tuotetun energian ja fyysisten hyödykkeiden tapauksissa. Rifkinin mukaan esineiden internet vie rajakustannukset lähelle nollaa. Rifkinin mukaan kolmiulotteinen tulostus on osa mullistusta. Marxin materialistisen historiankäsityksen mukaan tuotanto viime kädessä määrää muut yhteiskunnassa tapahtuvat ilmiöt.

»No one in their wildest imagination, including economists and business people, ever imagined the possibility of a technology revolution so extreme in its productivity that it could actually reduce marginal costs to near zero, making products nearly free, abundant and absolutely no longer subject to market forces.»
(Jeremy Rifkin)

Talousteorian mukaan suurtyöttömyyden tulisi vetää markkinoilla määräytyvät palkat alaspäin. Toisaalta toisensuuntainen perustavanlaatuinen työntekijöiden hyväksi koitunut linkki matalan työttömyyden ja palkkojen kohoamisen välillä on rikkoutunut. Palkat eivät uudenlaisessa keikkataloudessa enää nouse, sillä yritykset kuten Uber, Just Eat ja Deliveroo pystyvät säätelemään työvoiman kysyntää minuuttien tarkkuudella.

Työntekijöiden heikko ansiokehitys puolestaan ei mahdollista kulutuskysynnän kasvua velkaantumatta. Kulutuskysyntä voi tällaisessa tilanteessa kasvaa vain kulutusluottoja ottamalla.

Finanssikriisi 2008 ja austerity-politiikka

Kansalaisten luottamus eliitteihin ja talouden yksityiseen sektoriin koki kolauksen vuoden 2008 finanssikriisissä. Allister Heathin mukaan kansalaiset eivät kestäisi toista finanssikriisiä. Valtiontaloudet ja ihmiset ovat psykologisesti haavoittuvaisia. Seurauksena olisi Heathin mukaan kapitalismin vastainen reaktio. Professori Richard Wolffin mukaan finanssikriisistä syytettiin yksilöitä, mutta Wolffin mukaan ongelma on järjestelmässä itsessään. Finanssikriisi on saanut ihmiset tutustumaan uudelleen Marxin ajatuksiin.

Nick Srnicek ja Alex Williams esittävät kirjassaan Inventing the Future: Postcapitalism and the World Without Work, että austerity-politiikka ajaa miljoonia ihmisiä köyhyyteen ja vielä enemmän epävarmoihin töihin, samalla kun vasemmisto on lukkiutuneena pysähtyneeseen politiikkaan. Srnicek ja Williams esittävät ratkaisuksi perustuloa. Srnicek ja Williams esittävät argumentin, että kapitalismin kyky (ja halukkuus) tarjota työtä kaikille on kriisissä.

»there is a growing population of people that are situated outside formal, waged work, making do with minimal welfare benefits, informal subsistence work, or by illegal means»
(Nick Srnicek, Alex Williams)

Hidastuvaa talouskasvua ja valtiontalouden alijäämiä ja velkaantumista yritetään korjata leikkauspolitiikalla. Streeckin mukaan on epäselvää mahdollistaako demokratia uusliberalismin mukaisia leikkauksia. Kasvanut eriarvoistuminen taas tarkoittaa, että rikkaat leikkaavat köyhille tarkoitetuista julkisista menoista. Streeck uskoo että eriarvoistuminen on yksi hitaan talouskasvun syistä. Hidas talouskasvu taas lisää eriarvoistumista tulonjakokonfliktin kautta, jossa rikkaat eivät suostu antamaan tulonsiirtoja köyhille. Streeck näkee myös löysän rahapolitiikan kasvattavan eriarvoistumista sen kautta, että finanssisektori hyötyy siitä ja se kannustaa spekulatiiviseen sijoittamiseen. Streeckin mukaan velkaantuminen ei onnistu kiihdyttämään hidastuvaa talouskasvua. Streeckin arvion mukaan kapitalistinen eliitti on valmistautunut nollakasvun tai hitaan kasvun tulevaisuuteen joka ei poissulje finanssisektorilla tehtäviä voittoja, joihin keskuspankki antaa löysää rahaa.

Austerity-politiikan on todettu vähentävän kulutuskysyntää ja heikentävän taloutta.

Streeckin mukaan siinä on ristiriita, että työntekijät pidetään epäluottavaisina, jotta he olisivat tottelevaisia työntekijöitä, mutta samanaikaisesti heidän pitäisi olla luottavaisia kuluttajia.

Jälkikapitalistisen yhteiskunnan piirteitä

Marxin mukaan kapitalismi tulee korvautumaan sosialismin välivaiheella jota seuraa niukkuudesta vapaa kommunismi, jonka luonnetta hän ei kuitenkaan ennustanut ja kuvaillut tarkasti. Marx määritteli kommunismia sen kautta mitä se ei sisällä, eikä sen kautta mitä se sisältää. Marx luonnehti kommunismia sanoin "Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan."

Peter Druckerin vuonna 1993 julkaistussa teoksessa Post-Capitalist Society hän kuvailee jälkikapitalistista yhteiskuntaa sellaiseksi, jossa yksityishenkilöt eivät omista pääomaa, vaan erilaiset suuret organisaatiot omistavat pääoman. Druckerin mukaan tärkein tuotannontekijä jälkikapitalistisessa yhteiskunnassa on tieto. Druckerin mukaan ihmiset joilla on tietoa syrjäyttävät toisilleen vastakkaiset työväen ja pääoman omistajien luokat. Rahoituksen ja pääoman merkitys jälkikapitalismissa on Druckerin mukaan aikaisempaa pienempi.

Druckerin mukaan tiedosta tulee arvonluonnin perusta, mikä edellyttää uusia sosiaalisia rakenteita. Teollisuusyhteiskuntaan kuulunut pääoma vastaan työvoima ei Druckerin mukaan enää kuvaa tärkeimpiä suhteita. Drucker keskittyy analyysissään Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, joissa siirtymä jälkikapitalistiseen yhteiskuntaan tapahtuu ensimmäisenä. Druckerin ennustuksen mukaan siirtymä jälkikapitalistiseen yhteiskuntaan olisi valmis 2010- tai 2020-luvulla. Druckerin mukaan kansallisvaltion merkitys on jälkikapitalismissa uhattuna.

Paul Masonin analyysissä digitaalinen vallankumous on haaste kapitalismille. Jälkikapitalistisen yhteiskunnan piirteiksi Mason näkee informaatioteknologian ja jakamistalouden. Masonin mukaan jälkikapitalistinen yhteiskunta perustuu verkostoihin eikä hierarkioihin.

Masonin mielestä palkka ja työ täytyy aggressiivisesti eriyttää toisistaan ja ihmisille täytyy maksaa olemassaolosta. Kyselytutkimuksessa 46 prosenttia yhdysvaltalaisista kannattaa 500-2000 dollarin perustuloa ihmisille, kun koneet hävittävät työtä. Lattia tuloille on kyselyn mukaan äänestäjien keskuudessa suosittu ja kannatettava asia. Srnicekin ja Williamsin mukaan perustulon käyttöönotto edistäisi jäljellä olevien työtehtävien nopeaa automaatiota.

Rifkinin mukaan nykyinen liikakulutus johtuu niukkuudesta ja liikakulutus häviää kun ihmiset tietävät saavansa mitä haluavat. Uusi sukupolvi ei enää usko että omaisuuden kerryttäminen johtaisi autonomiaan ja vapauteen. Nuoret vaikuttavat olevan kiinnostuneempia kehittämään verkostoja ja liittymään jakamistalouteen kuin kuluttamaan kuluttamisen vuoksi.

Suuryritysten jättämän tyhjiön Rifkin uskoo täyttyvän voittoa tavoittelemattomalla sektorilla.

Rifkinin mielestä talouden murros on todennäköisesti pysäyttämätön.

Katso myös

• Tietoyhteiskunta
• Perustulo
• Vertaistuotanto
• Jakamistalous
• Esineiden internet
• Kolmiulotteinen tulostus
• Täysin automatisoitu luksuskommunismi
• Maailmanvallankumous
• Jatkuva vallankumous
• Kommunistinen vallankumous
• Kulttuurivallankumous

Kirjallisuutta

• Drucker, Peter. Post-Capitalist Society. 1993.
• Mason, Paul. PostCapitalism: A Guide to our Future. 2015.
• Piketty, Thomas. Pääoma 2000-luvulla. 2013.
• Srnicek, Nick; Williams, Alex. Inventing the Future: Postcapitalism and the World Without Work. 2015.
• Streeck, Wolfgang. How Will Capitalism End? Essays on a Failing System. 2016.