Jääkärilippu on itsenäisen Suomen ensimmäinen joukko-osastolippu. Se vihittiin Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Liepājassa (saks. Libau) 13. helmikuuta 1918.[1] Tuolloin Saksasta palaamassa olleet jääkärit vannoivat valan itsenäisen Suomen hallitukselle. Seuraavana yönä Jääkäripataljoona 27:ssa palvelleiden jääkäreiden pääjoukko nousi laivoihin, jotka kuljettivat jääkärit kotimaahan. Vaasaan jääkärit saapuivat 25. helmikuuta 1918.[1]

Digitaalinen jäljennös jääkärilipusta.

Lipussa on valkoisella pohjalla sininen yrjönristi, jonka päällikkeenä on suuriruhtinaan kruunulla varustettu Suomen vaakuna. Ristin jokaiseen nurkaan on sijoitettu muunnelma Preussin vaakunasta. Lipun lahjoitti pataljoonalle berliiniläinen rouva Hedwig von Hahl ja sen suunnitteluun osallistui pataljoonan komentaja majuri Maximilian Bayer, pääjoukkueenjohtaja Erik Jernström sekä suomalaisdiplomaatti Fritz Wetterhoff.[2]

Puolustusvoimien valtakunnallisissa paraateissa jääkärilippu seuraa kunniapaikalla paraatin kärjessä marssivaa Suomen sotalippua (kielekkeinen valtiolippu). Lisäksi jääkärilippu on käytössä kesäkuun alussa Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä.[3]

Jääkärilippu toimi esikuvana heraldikko Juhani Vepsäläisen vuonna 1997 suunnittelemalle Kaartin jääkärirykmentin lipulle, josta puuttuvat jääkärilipun preussilaiset kotkat, Suomen vaakunan ollessa sen nykyaikaista mallia.[2]

Galleria muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Jääkärilippu Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistys ry., jp27.fi. Viitattu 3.7.2021.
  2. a b Marko Palokangas: Suomen puolustusvoimien joukko-osastoperinteet : puolustusvoimat 90 vuotta, 1918-2008, s. 34, s. 150 doria.fi. Viitattu 12.11.2021.
  3. Miki Wallenius: Suomen lipun perässä marssivasta jääkärilipusta esitellään kohta uusittu versio 24.2.2013. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 3.7.2021.

Aiheesta muualla muokkaa