Itse ilkimys 2 (engl. Despicable Me 2) on vuonna 2013 ensi-iltansa saanut Pierre Coffinin ja Chris Renaudin ohjaama 3D-tietokoneanimaatioelokuva. Se on jatko-osa vuoden 2010 elokuvalle Itse ilkimys. Elokuvan jatko-osa Itse ilkimys 3 ilmestyi kesällä 2017.

Itse ilkimys 2
Despicable Me 2
Ohjaaja Pierre Coffin
Chris Renaud
Käsikirjoittaja Cinco Paul
Ken Daurio
Tuottaja Chris Meledandri
Janet Healy
Säveltäjä Heitor Pereira
Pharrell Williams
Leikkaaja Gregory Perler
Pääosat Steve Carell
Russell Brand
Kristen Wiig
Benjamin Bratt
Steve Coogan
Ken Jeong
Miranda Cosgrove
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Illumination Entertainment
Universal Studios
Levittäjä Universal Studios
Ensi-ilta Australia 5. kesäkuuta 2013
Yhdysvallat 3. heinäkuuta 2013
Suomi 5. heinäkuuta 2013
Kesto 98 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 76 000 000 dollaria[1]
Tuotto 970 766 005 dollaria[1]
Edeltäjä Itse ilkimys
Seuraaja Itse ilkimys 3
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Salaperäinen lentokone varastaa erittäin voimakkaan mutageenin, joka tunnetaan nimellä PX-41 napapiirin laboratoriosta. Silas Bebander, Anti-Voro Liigan (AVL) johtaja, lähettää agentti Lucy Wilden värväämään entisen superroiston Felonious Grun, joka tuodaan väkisin heidän päämajaansa ja pyydetään auttamaan heitä jäljittämään syyllinen ja palauttamaan mutageeni. Gru kuitenkin kieltäytyy ja ilmoittaa Silasille ja Lucylle, että hänellä on tarpeeksi vastuuta isänä ja hyytelöitä valmistavan yrityksen omistajana. Myöhemmin tohtori Nefario, Grun ystävä ja avustaja, eroaa hyväksyäkseen työtarjouksen auttaakseen toista roistoa; tämä saa vastahakoisen Grun päättämään työskennellä AVL:n kanssa. Hän ja Lucy ovat kumppaneita ja soluttautuvat ostoskeskukseen, jossa on kuppikakkukauppa.

Gru epäilee välittömästi, että meksikolaisen ravintolan omistaja Eduardo Pérez saattoi olla "El Macho", superpahis, jonka oletettiin kuolleen ratsastettuaan hailla aktiiviseen tulivuoreen 250 kiloa dynamiittia kiinnitettynä rintaansa. Sinä iltana Gru ja Lucy murtautuvat Eduardon ravintolaan, mutta eivät löydä todisteita siitä, että Eduardo olisi tehnyt mitään pahaa. Samaan aikaan Grun kolme adoptiotytärtä, Margo, Edith ja Agnes, jotka haaveilevat äidistä jonakin päivänä, uskovat, että Gru rakastuu lopulta Lucyyn. Gru kiistää sen sanomalla, että hänen suhteensa Lucyyn on vain ammattimainen.

Huolimatta siitä, että Gru pitää Eduardoa pääepäiltyään, hän suostuu tavoittelemaan muita johtopäätöksiä, mukaan lukien peruukkikauppias Floyd Eaglesanin kauppa, jossa Lucy löytää jälkiä mutageenista. Nähtyään Eduardon pojan Antonion liehittelevän Margoa, Gru keskittyy uudelleen Eduardoon, joka puolestaan ​​kutsuu perheen Cinco de Mayo -juhliinsa. Grun naapuri Jilian järjestää hänet sokkotreffeille, joka menee pieleen; Lucy auttaa Grua pakenemaan ja ystävystyvät. AVL pidättää Floydin löydettyään lähes tyhjän mutageenipurkin hänen kaupastaan. Tapauksen päätyttyä Bebander siirtää Lucyn Australiaan, jolloin Grun sydän särkyy.

Eduardon Cinco de Mayo -juhlissa Gru seuraa häntä ja huomaa, että Eduardo on todellakin El Macho. Teeskenneltyään kuolemansa ja avustajansa tohtori Nefarion kanssa El Macho on kidnapannut suurimman osan Grun kätyreistä ja käyttänyt mutageenia muuntaessaan ne tuhoutumattomiksi pedoiksi aikoen käyttää niitä maailman valloittamiseen. El Macho tarjoaa Grulle mahdollisuuden liittyä hänen kanssaan, mutta Gru kauhistuu ja lähtee tyttäriensä kanssa. Epäilyttävä El Macho lähettää yhden mutatoituneista kätyreistä, Kevinin, heidän perässään.

Lucy, päätettyään olla tottelematta käskyjä ja palata kotiin, saapuu juhliin heti Grun lähdettyä. Ymmärrettyään, että Gru ja Lucy työskentelevät AVL:lle, El Macho sieppaa Lucyn; tämän todistaa Nefario, joka myöhemmin ilmoittaa Grulle tilanteesta. Gru soluttautuu El Machon linnoitukseen teeskentelemällä, että kaksi mutatoitunutta kätyriä (jotka ovat tavallisia valepuvussa olevia kätyreitä) sieppaisivat hänet, mutta todelliset mutatoidut kätyriläiset näkevät juonen läpi ja hyökkäävät heitä vastaan. Samaan aikaan Kevin murtautuu Grun taloon ja hyökkää Margon ja Agnesin kimppuun. He houkuttelevat hänet Grun laboratorioon, jonne Nefario saapuu mukanaan vastalääke kumotakseen Kevinin mutaation. Nefario lisää Grun hyytelöön vastalääkettä. Hän, tytöt ja kätyrit kiirehtivät Grun apuun ja parantavat loput mutatoituneet kätyrit. Järkyttynyt El Macho uhkaa murhata Lucyn lähettämällä tämän tulivuoreen, jossa hän aiemmin teeskenteli kuolemaansa ja käyttää itse mutageenia taistellakseen Grun kanssa, mutta Gru ja Nefario onnistuvat voittamaan hänet.

Gru yrittää vapauttaa Lucyn raketista, johon hän on sidottu, mutta El Machon lemmikkikana Pollito aktivoi sen. Lucy hyväksyy Grun kutsun treffeille ja he hyppäävät mereen ennen kuin raketti saapuu tulivuoreen. Käytyään sataneljäkymmentäseitsemän treffeillä Gru ja Lucy menevät naimisiin, ja Lucysta tulee tyttöjen adoptioäiti.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

muokkaa

Englanninkieliset äänet

muokkaa
 Steve Carell  Felonious Gru  
 Russell Brand  Dr. Nefario  
 Kristen Wiig  Lucy Wilde  
 Benjamin Bratt  Eduardo Pérez/El Macho  
 Steve Coogan  Silas Ramsbottom  
 Ken Jeong  Floyd Eagle-san  
 Miranda Cosgrove  Margo  
 Dana Gaier  Edith  
 Elsie Fisher  Agnes  
 Moisés Arias  Antonio Pérez  
 Nasim Pedrad  Jilian  
 Pierre Coffin  Kätyreitä (minionit): Kevin, Bob, Stuart (kaikkiaan noin 899 kätyreiden äänenä) ja pahoja kätyreitä  
 Chris Renaud  Kätyreitä, pahoja kätyreitä sekä italialainen tarjoilija  

Suomenkieliset äänet

muokkaa
 Ville Haapasalo  Felonious Gru  
 Jarmo Koski  tohtori Nefario  
 Kristiina Brask  Margo  
 Tuuli Inkinen  Edith  
 Maria Takaki  Agnes  
 Carl-Kristian Rundman  Silas Bebander  
 Katja Aakkula  Lucy Wilde  
 Sasu Moilanen  Eduardo Pérez/El Macho  
 Petrus Kähkönen  Antonio Pérez  

Arvioita

muokkaa

Turun Sanomien Päivi Valotie kirjoitti, ettei jatko-osan juoni tarjoa yllätyksiä, mutta mukavasti tyyliteltyä 3D-animointia katselee kertaalleen mielikseen ja populaarikulttuurisille viittauksille voi hymähdellä. Hänestä animaatio kärsii kompromisseista, ja suomenkielinen dubbaus riipii korvia.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. a b Despicable Me 2 Box Office Mojo. Viitattu 29.6.2020. (englanniksi)
  2. Valotie, Päivi: Yhdentekevä juoni ei yllätyksiä tarjoa Turun Sanomat. 5.7.2013. Arkistoitu 19.4.2019. Viitattu 18.4.2019.

Aiheesta muualla

muokkaa