Buk-ilmatorjuntajärjestelmä

(Ohjattu sivulta ItO 96)

Novator 9K37 M1 ”Buk” (ven. Бук, suom. pyökki, Nato-raportointinimi SA-11 Gadfly) on venäläisvalmisteinen keskipitkän kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, jonka kantama on noin 35 km. Buk on NIIP/Vympel 3M9 Kub (SA-6 ”Gainful”) -järjestelmän seuraaja. Vientiversio tunnetaan nimellä ”Gang”. Merivoimien versio Bukista tunnetaan nimellä 3K90 M-22 ”Uragan” (Ураган, hurrikaani) (SA-N-7). Tämän vientiversio on ”Štil” (Штил, tyyni). Bukin edelleen kehitetty versio Buk-M1-2 ja Buk-M2 uudella ohjuksella saivat uuden Nato-koodinimen SA-17 ”Grizzly”/SA-N-12. Uusin versio Buk-M3 tuli palvelukseen 2013.

Buk, Nato: SA-11 ”Gadfly” ja SA-17 ”Grizzly”
Buk-M1-2
Buk-M1-2
Tyyppi ilmatorjuntaohjusjärjestelmä
Valmistushistoria
Valmistusmaa Venäjä
Ohjus
Massa 690 kg
Räjähdysaineen massa 35 kg
Ammuksen lähtönopeus 1 250 m/s (3,5 Mach)
Kantomatka 35 km
Lakikorkeus 22 km
Mitat
Pituus 5,50 m
Halkaisija 2,88 m
Laukaisualusta
Kuljetuskyky kahdeksan ohjusta

Buk (ItO 96) yksikköön kuuluu ohjus-, maalinosoitus-, johtokeskus- sekä latausvaunu. Ohjusvaunut pystyvät myös itsenäiseen toimintaan oman tutkansa ansiosta. Myös latausvaunusta ampuminen on mahdollista.

Ohjusjärjestelmän tietokone muodostaa uhka-analyysin jonka perusteella järjestelmä valitsee maalin. Järjestelmä pystyy seuraamaan 75:tä maalia, mistä automaattisesti 15:tä sekä tulittamaan useita maaleja yhtäaikaisesti. Järjestelmä tuli Suomeen vuosina 1996 ja 1997 osana Venäjän Neuvostoliiton bilateraalikauppasaamisten lyhennystä vain 150 miljoonan markan kauppahinnalla[1].

Sisäiseltä lyhenteltään ns. ItO 96 -järjestelmän käyttöön koulutettiin asevelvollisia kesään 2005 saakka vuonna 2007 lakkautetussa Helsingin Ilmatorjuntarykmentissä Hyrylässä.

RakenneMuokkaa

Johtokeskus 9S470 M1Muokkaa

Johtokeskuksen avulla johdetaan ilmatorjuntaohjuspatterin taistelua ja hallitaan tulenkäytön jakoa. Johtokeskus saa syötteinä ilmatilannekuvaa järjestelmän omalta maalinosoitustutkaltaan sekä ilmapuolustuksen tulenkäytön johtamisjärjestelmältä tulenosoituspäätteelle. Johtokeskus kykenee johtamaan enintään kuutta ohjusjaosta. Ohjusjärjestelmä voidaan hajauttaa viiden kilometrin etäisyydelle johtokeskuksesta.

Maalinosoitustutka 9S18 M1Muokkaa

Maalinosoitustutka on kolmiulotteinen (3D)-tutka, joka havaitsee kohteen etäisyyden, korkeuden ja suunnan (sivukulma). Etäisyysulottuvuus on korkeintaan 160 kilometriä ja korkeusulottuvuus 40 kilometriä, mikä on parempi kuin joillain länsimaisilla vastineilla.

Ohjuslavetti 9A310 M1Muokkaa

Ohjuslavetit toimivat johtokeskuksen ohjauksella yleensä ja ne voivat ottaa johtokeskuksen osoittamina seurantaan kohteen 100 kilometrin etäisyydeltä. Ohjuslavetit voivat kuitenkin toimia myös ilman johtokeskusta. Ohjusvaunuilta kyetään ampumaan torjuntaohjuksia 35 kilometrin etäisyydeltä. Korkein ampumaetäisyys ulottuu 22 kilometrin korkeuteen. Tultuaan torjuntaetäisyydellä voidaan neljästä lavetilla olevasta ohjuksesta laukaista yksi kohti kohdetta.

Latauslavetti 9A39 M1Muokkaa

Ohjuslavetin yhteydessä olevalta latauslavetilta voidaan laukaista neljä laukaisukiskoilla olevaa ohjusta. Tämän lisäksi latauslavetti pystyy kuljettamaan neljä ylimääräistä ohjusta. Latauslavetissa on hydraulinen nosturi, jolla ohjukset voidaan ladata latausvaunuun sekä ohjusvaunuun.

Ohjus 9M38 M1Muokkaa

Ohjuksen lyhyin ampumaetäisyys on kolme kilometriä ja pisin 35 kilometriä. Ohjuksen toimintakorkeus vaihtelee 30 metrin ja 22 000 metrin välillä. Ohjus on yksivaiheinen ja saa työntövoimansa ruutirakettimoottorista. Ohjuksen pituus on 5,6 metriä ja halkaisija 400 mm. Lentoonlähtömassa on 650 kg, mistä 70 kg on taistelukärki, joka koostuu räjähdysaineesta ja valmiista sirpaleista.

Kun ohjus on laukaistu, se ei vielä hakeudu maaliin, vaan lentää inertiaohjauksella lavetilta määriteltyä suuntaa ennakkoon laskettua pistettä kohti maalin lentoreitillä sen lentosuunnan, -nopeuden ja -korkeuden perusteella. Lennon puolessa välissä ohjus alkaa hakeutua maalista heijastuvaa maalinosoitustutkan säteilyä kohti.

30 metrin päässä kohteesta ohjuksen herätesytytin aktivoituu. Ohjuksen taistelukärjen räjähtämisellä on paine- ja sirpalevaikutuksen lisäksi palovaikutus. Ellei herätesytytin räjäytä taistelukärkeä, on varajärjestelmänä iskusytytin, joka räjäyttää taistelukärjen ohjuksen kärjen osuttua kohteeseen.

Ohjuksen taistelukärjen räjähdyksen tappavan alueen halkaisija on 40 metriä.

Käyttö sotatoimissaMuokkaa

Georgialaisten Ukrainasta ostama Buk M1 pudotti ilmeisesti kaikki Venäjän Venäjän–Georgian sodassa 2008 menettämät lentokoneet, niiden joukossa strategisen tiedustelukoneen Tu-22MR:n.

Malaysia Airlinesin lento 17 ammuttiin alas samanlaisella mallin 9M38 ohjuksella 17. heinäkuuta 2014[2]. Ohjus ja lavetti olivat peräisin Venäjän armeijan 53. ilmatorjuntaprikaatista Kurskista.

Itä-Ukrainan kriisissä 2014 7. elokuuta 2014 ammuttiin alas Ukrainan ilmavoimien MiG-29 Buk-alueilmatorjuntaohjuksella Horlivkan lähellä Donetskin alueella.[3]

Käyttö SuomessaMuokkaa

 
ItO 96 - suomalainen 9M37 M1 Buk valtakunnallisessa itsenäisyyspäivän paraatissa Lahdessa 2005

Järjestelmä korvasi Suomessa alueilmatorjuntaohjusjärjestelmä ItO 79:n eli Isajev S-125 Petšoran, (Nato-raportointinimi SA-3 ”Goa”, GRAU S-125 Petšora/Neva.)

Järjestelmälle annettiin varusmieskoulutusta kesään 2005 saakka. Sittemmin sen korvasi norjalainen NASAMS II -järjestelmä joka käyttää yhdysvaltalaista Amraam-ohjusta. Päätös hankittavasta ohjusmallista tehtiin huhtikuussa 2009. Kilpailussa oli loppuvaiheessa mukana ranskalainen MBDA Aster -ohjuksiin perustuva SAMP/T -järjestelmä. NASAMS oli vahvoilla siksi, että Norjassa suunniteltiin miehistönkuljetusajoneuvojen hankintaa, ja Suomella oli tarjota Patrian ajoneuvoja vastakaupoissa.[4] BUK-M1 järjestelmälle on annettu koulutusta tarvittaessa.[5]

BUK-M1 järjestelmä on poistunut käytöstä ja korkeatorjuntakykyä ovat paikanneet Hornet-hävittäjät.[6] Järjestelmän korvaajaksi ITSUKO-hankkeessa on ehdolla Israelilaiset IAI:n ja Rafaelin järjestelmät.[6]

Buk M3Muokkaa

Venäläinen uutistoimisto Sputnik News kirjoittaa sivustollaan, että Venäjän armeija on ottamassa palveluskäyttöön modernisoidun version Buk M1:sestä lähiaikoina.[7]

LähteetMuokkaa

  1. Halminen, Laura: Ukrainan separatistien käyttämä BUK-M1-järjestelmä tuli Suomelle halvaksi. Helsingin Sanomat. 23.7.2014. Arkistoitu 30.7.2014. Viitattu 24.7.2014.
  2. Tapiola, Paula: Loppuraportti vahvistaa: BUK-ohjus räjäytti malesialaiskoneen Ukrainassa Yle Uutiset. 13.10.2015. Viitattu 25.5.2015.
  3. Украинский истребитель МиГ-29 сбит в Донецкой области Газета.Ru. 7.8.2014. Viitattu 7.8.2014. (venäjäksi)
  4. Vesa Kallionpää: Jättimäinen ohjuskauppa ratkeaa lähiaikoina MTV3 Uutiset. 7.11.2008. Viitattu 7.11.2008.
  5. Uutisvideot: BUK M1 –ilmatorjuntajärjstelmä löytyy edelleen myös Suomesta Yle Areena. 23.7.2014. Viitattu 23.7.2014.
  6. a b Suomi jatkaa ITSUKO-neuvotteluja Israel Aerospace Industriesin ja Rafael Advanced Systemsin kanssa lentoposti.fi. 5.3.2022. Viitattu 10.3.2022.
  7. Aircraft Killer: New Russian Buk-M3 SAM System to Enter Service Soon Sputnik International. 9.1.2016. Viitattu 10.1.2016. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Buk-ilmatorjuntajärjestelmä.