Itävalta-Unkarin hajoaminen

Itävalta-Unkarin hajoaminen oli suuri geopoliittinen tapahtuma, joka johtui kasvavista sisäisistä ristiriidoista ja Itävalta-Unkarin eri osien itsenäistymisistä. Syynä valtion hajoamiseen olivat ensimmäinen maailmansota, vuoden 1918 sadon epäonnistuminen ja talouskriisi. Vuoden 1917 lokakuun vallankumous ja Yhdysvaltain presidentin Wilsonin ulkopolitiikka tammikuusta 1918 alkaen vahvistivat nationalismia kaikkien Itävalta-Unkarin kansojen keskuudessa.

Itävalta-Unkarin rajat ja seuraajavaltioiden rajat kartalla.

Keisari Kaarle antoi 11. marraskuuta huolellisesti muotoillun julistuksen, jossa hän tunnusti Itävalta-Unkarin kansojen oikeuden päättää asioistaan. Hän myös luopui oikeudestaan ​​osallistua Itävallan valtion asioihin. Kaksi päivää myöhemmin hän antoi samanlaisen julistuksen Unkarille. Hän ei kuitenkaan luopunut kruunusta ja pysyi käytettävissä siinä tapauksessa, että hänet kutsuttaisiin takaisin. Tämä oli kuitenkin Habsburgien vallan loppu.

Tšekkoslovakia julisti itsenäisyytensä 28. lokakuuta 1918, Puola 11. marraskuuta ja Jugoslavia 1. joulukuuta.

Kaarlen kieltäytyminen luopumasta kruunusta oli lopulta merkityksetöntä. Päivänä sen jälkeen, kun hän ilmoitti vetäytyvänsä Itävallan politiikasta, Itävallan parlamentti julisti Itävallan tasavallan. 16. marraskuuta Unkari itsenäistyi. Lopullisesti maan jakoi Saint-Germainin ja Trianonin rauhat.