Itä-Karjalan lippu

Itä-Karjalan lipun on suunnitellut Akseli Gallen-Kallela heimoaatteen innoittamana. Lippua käytettiin Itä-Karjalassa sekä vuosien 1920–1922 heimosotien että jatkosodan (1941–1944) aikana. Lippu on pohjoismaisten lippujen mukainen ristilippu. Vihreä väri kuvastaa Karjalan metsiä, musta ja punainen ovat karjalaisten kansallisvärejä.

Uhtuan tasavallan lippu eli itäkarjalaisten lippu 1920–1922 ja 1941–1944.

Historia

Ensimmäinen varsinainen Itä-Karjalan lippu syntyi 12.–14.7.1918 Uhtualla pidettyjen maakuntajuhlien yhteydessä. Juhlia varten suunniteltiin sininen lippu, jonka vasemmassa yläkulmassa oli kuvattuna hopeinen Otavan tähtikuvio. Lippua ei kuitenkaan saatu valmiiksi hopeisen langan loputtua kesken, ja maakuntajuhlien aikana tangossa liehui keskeneräinen lippu. Lipun oli todennäköisesti suunnitellut taiteilija J. Heiskanen, ja se oli esitelty Karjalan Sivistysseuran kokouksessa 21. kesäkuuta 1918 Jyväskylässä, josta lipun suunnitelmat oli lähetetty valmistettavaksi Uhtualla.

21. heinäkuuta 1919 perustettiin Uhtualla Vienan Karjalan väliaikainen hallitus, joka jatkoi toimintaansa neuvostojoukkojen miehittäessä alueen alkuvuodesta 1920. Väliaikaishallitus järjesti 21.3–1.4. Uhtualla maakuntapäivät, johon osallistui useita Vienan Karjalan kuntien edustajia. 29. maaliskuuta maakuntapäivien hallitus toi kokouksessaan esille ehdotuksen Karjalan lipusta, jossa oli kuvattuna kelta-punaisella pohjalla vuoden 1918 lipussakin esiintynyt Otava. Myöhemmin lipun taustavärit olivat vaihtuneet puna-vihreiksi. Samassa kokouksessa esiintyi myös ensi kertaa alueen vaakunaksi päätynyt vesuria pitelevä karhu ja revontulet. Ennen varsinaista hyväksyntää lipun ja vaakunan lopulliset ulkoasut päätettiin valmistaa kilpailuna, jonka johdosta väliaikaishallituksen Suomen-edustaja Iivo Ranne toimitti ehdotukset suomalaistaiteilija Akseli Gallen-Kallelan käsiteltäviksi.

• 
  Vuonna 1918 käytössä ollut lippu.
• 
  Vuoden 1920 kelta-punainen lippuehdotus.
• 
  Vuoden 1920 puna-vihreä lippuehdotus.

Gallen-Kallela ei kuitenkaan pitänyt tähtikuviollista lippua soveliaana pohjoiselle kansakunnalle vaan päätyi laatimaan täysin uuden ehdotuksen, jonka pohjana hän käytti pohjoismaista ristilippua. Lipun värit taiteilija otti hänelle lähetystä luonnoksesta, johon hän lisäsi vaakunaehdotuksen karhun mustan värin. Gallen-Kallela laati myös kansallislipuksi suunnittelemansa ristilipun pohjalta muunnelmia suunnitteilla olleen valtion eri toimijoiden käytettäväksi. Valtiolippuun hän kuvasi vaakunasta peräisin olevat Karjalan kuntien lukumäärää kuvanneet revontulet punaiseen vasempaan yläkenttään, kun taas luotsi-, posti-, ja tullilippuhin hän kuvasi kansanomaisia esineitä mustalle pohjalle. Gallen-Kallela suunnitteli myös itäkarjalaisten sotalipun, jossa vaakunan karhu oli sijoitettu kolmikielekkeisen ristilipun tangonpuoleiseen laitaan. Luonnosten ajankohdaksi on ajoitettu Gallen-Kallelan päiväysten perusteella 11. toukokuuta 1920, jota voidaankin pitää itäkarjalaisen ristilipun luontipäivänä.

• 
  Valtiolippu
• 
  Sotalippu
• 
  Luotsilippu
• 
  Postilippu
• 
  Tullilippu

Lopulliset luonnoksensa Gallen-Kallela toimitti 25. toukokuuta 1920 Iivo Ranteelle, joka ei kuitenkaan ehtinyt toimittaa niitä Uhtuan maakuntapäiville väliaikaishallituksen paettua neuvostojoukkoja Uhtualta Vuokkiniemeen 19. toukokuuta ja lopullisesti Suomen puolelle 22. kesäkuuta 1920. Gallen-Kallelan luonnokset tulivat kuitenkin itäkarjalaisten käyttöön, kun alueen useat hallitukset yhdistyivät Suomen puolella Karjalan keskushallitukseksi 10. joulukuuta 1920.

Varsinaisessa Itä-Karjalassa tunnusten käyttö oli kiellettyä alueen ollessa 7. kesäkuuta 1920 perustetun Karjalan työkansan kommuunin hallinnon alaisena. Alueen asukkaat olivat kuitenkin tyytymättömiä neuvostohallintoon, jonka johdosta syksyllä 1921 syttyi Itä-Karjalan kansannousu. Kansannousun aikana neuvostojoukkoja vastaan taistelleet metsäsissit käyttivät tunnuksinaan viher-puna-mustia lippuja. Muun muassa Jalmari Takkisen johtamat joukot ottivat käyttöönsä itäkarjalaisen sotalipun. Kansannousu kukistui viimeisten metsäsissijoukkojen vetäytyessä Suomen puolelle 20. helmikuuta 1922, jolloin Itä-Karjalan lipun käyttöä jatkoivat heimoaatteelliset toimijat ja Suomeen tulleet itäkarjalaiset pakolaiset. Lipun värejä käytettiin muun muassa Akateemisen Karjala-Seuran tunnuksissa.

Ristilippu päätyi uudelleen Itä-Karjalaan jatkosodan aikana suomalaisjoukkojen miehittäessä suuren osan alueesta. Vaikkakin suomalaisjoukot käyttivät sotilashallinnon tunnuksena pääsääntöisesti Suomen sotalippua, käyttivät useat joukko-osastot tunnuksinaan myös Itä-Karjalan lippua. Suomalaisten vetäydyttyä Itä-Karjalasta jäivät liput Suomessa eläneiden itäkarjalaisten käyttöön.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen

Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991 esitettiin Itä-Karjalan alueelle perustetun Karjalan tasavallan lipuksi aiemmin käytössä ollutta ristilippua. Ehdotus kuitenkin hylättiin vuonna 1992, kun asiasta päätettiin. Karjalan tasavallalle vahvistettiin käyttöön Karjalais-Suomalaisen neuvostotasavallan lippuun perustuva kolmiraitainen lippu. Vaikka lippu ei päässyt Karjalan tasavallan viralliseksi lipuksi, sitä käytetään edelleen edustamaan kaikkia itäkarjalaisia.

Nykymuotoonsa lipun on muokannut karjalainen kuvataiteilija Vitali Dobrinin. Hän määritteli tarkkaan lipun viivojen leveydet ja täsmälliset värisävyt. Niistä musta kuvaa maata, vihreä metsää ja luontoa sekä punainen verta ja iloa.

Lähteet

• East Karelia (Russia), 1919–1920 Flagspot.net. Viitattu 28.2.2016. (englanniksi)
• Karjalan liput Heninen.net. Viitattu 28.2.2016.
• Kari K. Laurla: Itä-Karjalan tunnuksia. Airut, 1997 ISBN 952-5134-02-4