Jalmari Takkinen
Jalmari Takkinen eli Ilmarinen (8. syyskuuta 1899 Rantasalmi – 11. maaliskuuta 1968 Rovaniemi) oli suomalainen heimosoturi ja metsäsissipäällikkö. Hän tuli tunnetuksi itäkarjalaisten vapautusjärjestön aseellisena johtajana Karjalan Metsäsissijärjestön kolmihenkisessä hallituksessa, johon kuuluivat Takkisen lisäksi henkinen johtaja Ukki Väinämöinen ja Ossippa Borissainen.
| Jalmari Takkinen | |
|---|---|
 Jalmari Takkinen 17. lokakuuta 1941 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Ilmarinen |
| Syntynyt | 8. syyskuuta 1899 Rantasalmi |
| Kuollut | 11. maaliskuuta 1968 (68 vuotta) Rovaniemi |
| Sotilashenkilö | |
| Taistelut ja sodat |
Heimosodat Itäkarjalaisten kansannousu Talvisota |
| Sotilasarvo | Luutnantti |
| Joukko-osasto |
Karjalan metsäsissit 4./JR 40 |
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Jalmari Takkinen ja Itä-Karjalan kansannousu muokkaa
Alikersantti Jalmari Takkinen oli palvellut Tarton rauhansopimuksessa menetetyssä Repolassa ja sen komennuskunnassa vuoteen 1920 asti. Repolan nimiesmies Bobi Sivén oli pestannut innokkaan heimoystävä Takkisen apulaisekseen marraskuussa 1920. Sivén suunnitteli Repolan vastarinnan pohjalta itäkarjalaisten omaa kansannousua, johon yhdistyisi virallisen Suomen tuki ja muualla Neuvosto-Venäjällä tapahtuvat kansannousut. Takkinen nousi tämän ”karhunpesäsuunnitelmaksi” kutsutun suunnitelman johtoon yhdessä luutnantti Paavo Höttösen kanssa Sivénin tehtyä itsemurhan tammikuussa 1921 häpeärauhasta pettyneenä. Takkinen oli viimeinen Repolasta poistunut Suomen kansalainen helmikuun puolessavälissä 1921.
Lokakuussa 1921 Koivuniemellä pidetyssä aktivistikokouksessa 22-vuotias Takkinen valittiin Karjalan Metsäsissijärjestön aseelliseksi johtajaksi. Hän oli näiden 200 aktivistin ja metsäsissin joukossa ainut syntyperäinen Suomen kansalainen. Hän nousi yhdessä Väinämöisen kanssa ensimmäisen joukko-osaston Karjalan Metsäsissirykmentin johtoon. Kun suomalaisia upseereita saapui enemmän Itä-Karjalan taisteluihin, hän luopui Metsäsissirykmentin johdosta ja keskittyi itäkarjalaisten hallinnon metsäsissiarmeijan ylipäälliköksi. Takkinen sai nostettua itäkarjalaiset nopeasti kansannousuun, muttei pystynyt malttamattomia karjalaisia hallitsemaan varsinkin, kun he syyttivät Takkista araksi.
Myöhemmin Takkinen toimi suojeluskunnan Pohjois-Hämeen aluepäällikkönä ja hänet ylennettiin suojeluskunnan reservin vänrikiksi 13. joulukuuta 1923. Takkinen on kirjoittanut kaksiosaiset muistelmat.
Jalmari Takkinen talvisodassa muokkaa
Reserviluutnantti Jalmari Takkinen palveli talvisodassa 4./JR 40:n päällikkönä ja otti osaa mm. Pelkosenniemen taisteluun 17.–18.12.1939 sekä maaliskuussa 1940 Viipurinlahden taisteluun.
Kirjallisuutta muokkaa
- Ilmarinen, Metsäsissipäällikön muistelmat I, WSOY 1927
- Ilmarinen, Metsäsissipäällikön muistelmat II, WSOY 1931
- Niinistö, Jussi: Suomalaisia soturikohtaloita. Jyväskylä: Suomalaisuuden liitto, 1998. ISBN 951-96348-5-1.
- Niinistö, Jussi: Heimosotien historia 1918–1922. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-687-0.
Lähteet muokkaa
- Ilmarinen SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
Viitteet muokkaa
- ↑ kuvaaja Pälsi Sakari: neljä univormupukuista miestä karttoineen pöydän ääressä: metsäsissipataljoonan Ilmarinen, Järvinen ja Malkamäki; Itäkarjalaisten kansannousu www.finna.fi. Viitattu 17.1.2020.