Isuzu

Isuzu jidōsha kabushikigaisha; いすゞ自動車株式会社
Yritysmuoto	Pörssiyhtiö
Osake	TYO: 7202
ISIN	JP3137200006
Perustettu	1916
Toimitusjohtaja	Susumu Hosoi
Kotipaikka	Shinagawa, Tokio, Japani
Toimiala	Teollisuus
Tuotteet	Hyötyajoneuvot, dieselmoottorit
Liikevaihto	1 300 600 miljoonaa ¥ (2013)
Liikevoitto	37 527 miljoonaa ¥ (2013)
Nettotulos	16 303 miljoonaa ¥ (2013)
Henkilöstö	7 371
Kotisivu	[1]
	Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Isuzu jidōsha kabushikigaisha (jap. いすゞ自動車株式会社, engl. Isuzu Motors) on japanilainen yritys, joka tunnetaan hyötyajoneuvojen ja dieselmoottoreiden valmistajana.

Isuzun pääkonttori sijaitsee Shinagawassa Tokion prefektuurissa, ja kokoamista ja valmistusta tehdään Fujisawassa, Tochigissa, Hokkaidōlla ja Thaimaassa. Vuonna 2003 yhtiö tuotti 16 miljoonaa dieselmoottoria. Moottoreita käytetään kaikkialla maailmassa.

Isuzun valmistamia henkilö-, paketti- ja kuorma-autoja markkinoitiin Suomessa 1960-luvulta 1990-luvulle. Vuosina 1965–1972 maahantuojana oli Helkama-konsernin tytäryhtiö Suomen Koneliike Oy, sittemmin Suomen General Motors Oy. Isuzun pick-up autojen maahantuojana Suomessa toimii Nordic Automotive Trading Oy, joka kuuluu osana vuonna 1997 perustettua autojen maahantuontiin erikoistunutta yritysryhmää Bassadone Automotive Nordic Oy:tä.

Historiaa

1900-luku

Yrityksen juuret johtavat vuoteen 1916, jolloin Tōkyō Ishikawajima sōsenjo -telakka ja sähköyhtiö Tōkyō gas denki kōgyō alkoivat suunnitella yhdessä autotehdasta. Vuonna 1918 uusi tehdas aloitti teknisen yhteistyön englantilaisen Wolseley Motor Companyn kanssa, ja muutamaa vuotta myöhemmin vuonna 1922 Japanissa valmistettiin ensimmäinen Wolseley mallia A-9. Kaksi vuotta myöhemmin valmistettiin ensimmäinen CP-mallinen kuorma-auto.

Vuonna 1933 yritys yhdistyi Dat jidōshaseizō -autotehtaan kanssa. Uuden yrityksen nimeksi tuli Jidōsha kōgyō. Seuraavana vuonna se julkisti Japanin kauppa- ja teollisuusministeriön malliauton, joka sai nimekseen ”Isuzu” Isen pyhäkön lähellä kulkevan Isuzujoen mukaan. Sittemmin, vuonna 1949, koko yrityksen nimeksi vaihdettiin Isuzu.

Vuonna 1953 Isuzu alkoi valmistaa englantilaisen Rootesin avustuksella Hillman Minx -henkilöautoja.

Vuonna 1971 yritys solmi yhteistyösopimuksen yhdysvaltalaisen General Motorsin kanssa. Kahta vuotta myöhemmin he esittelivät Gemini-mallin, jota alettiin valmistaa yhteistyöllä.

Vuonna 1981 Isuzu alkoi viedä Yhdysvaltoihin raskasta kalustoa.

Vuonna 1996 yrityksen Yhdysvaltain myynti oli siihen mennessä korkeimmillaan. Pian sen jälkeen vuonna 1998 General Motors ja Isuzu perustivat DMAX-yhteisyrityksen dieselmoottoreiden valmistukseen. Seuraavana vuonna General Motors nosti omistuksensa Isuzussa 49 prosenttiin ja sai siten käytännössä yhtiössä päätäntävallan.

2000-luku

2000-luvulle tultaessa Rodeo- ja Trooper-mallit alkoivat olla jo vanhoja, ja Isuzun myynti alkoikin hiipua. Vuonna 2002 Subaru osti Isuzun osuuden sen Yhdysvaltain-tehtaasta ja General Motors myi suurimman osan omista Isuzu-osakkeistaan. Kun Rodeo- ja Axiom-mallit sitten lakkautettiin vuonna 2004, ei yrityksellä ollut enää myynnissä kuin pari automallia. Tehtaan huhuttiinkin vetäytyvän markkinoilta. Vuonna 2006 Toyota osti 5,9 % Isuzun osakkeista ja nousi Isuzun kolmanneksi suurimmaksi omistajaksi. Vielä vuonna 2007 Isuzu kuitenkin palasi Suomen markkinoille Isuzu D-Max-lava-autolla^[1].

Suomessa

Ennen Isuzua japanilaisista autoista Suomeen olivat ehtineet Datsun vuonna 1962 ja Toyota vuonna 1964. Helkama-konsernin tytäryhtiö Suomen Koneliike Oy toi 50 kappaleen esittelyerän Isuzu Bellett -autoja maahan loppuvuonna 1964, ja varsinainen maahantuonti käynnistyi seuraavana vuonna. Muita Suomen Koneliikkeen edustamia merkkejä olivat brittiläinen Jaguar, länsisaksalainen Glas, tšekkiläinen Škoda ja italialainen Alfa Romeo. Vuoden 1965 aikana Isuzu Bellett -autoja rekisteröitiin runsaat 1 200 kappaletta, ja vuosittainen lukumäärä pysyi nelinumeroisena vuoteen 1967, mutta vuonna 1968 uusia Isuzuja merkittiin rekisteriin enää noin 500. Vuonna 1968 esitelty Bellettiä suurempi Isuzu Florian ei saavuttanut enää mainittavaa suosiota. Vuoden 1969 lopussa Isuzu-henkilöautoja oli rekisterissä hieman yli 5 500 kappaletta, ja merkki oli tilastossa 23. sijalla.^[2]

1960-luvun puolivälissä Suomessa elettiin vahvaa ralli-innostusta, ja autouutuuden myyntiä vauhditettiin osallistumalla Jyväskylän suurajoihin heti vuonna 1965. 1960-luvun loppupuolella Isuzulla kilpailivat ralleissa muiden muassa Pentti Airikkala ja Pertti Kärhä.^[2]

Vuonna 1965 Isuzu Bellet maksoi Suomessa 8 600 markkaa, ja samassa koko- ja hintaluokassa olivat esimerkiksi Datsun Bluebird (8 290 mk), Ford Cortina (8 200 mk), Simca 1300 (9 100 mk) ja Volkswagen 1500 (9 500 mk).^[3] Henkilöautojen ohella Suomeen tuotiin Isuzun pakettiautoja ja kevyitä kuorma-autoja.^[4]

Isuzu-henkilöautojen tuonti Suomeen päättyi vuonna 1972, jolloin valmistaja aloitti yhteistyön General Motors -konsernin kanssa. Vuoden 1979 lopussa Suomessa oli rekisterissä vielä hieman yli 3 000 Isuzu Bellett- ja Florian-autoa. 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla Isuzun valmistamia tavara-autoja myytiin Suomessa Bedford-merkkisinä.^[5]

Tärkeimpiä automalleja

117 Coupe
1963–1973 - Bellett sedan (PR20) ja kaksiovinen GT (PR90 & PR91)
1974–2000 - Gemini/I-Mark/Stylus sedan
1983–1992 - Piazza/Impulse hatchback
1983–2002 - Aska sedan
1983–2002 - Trooper
1984–1989 - Isuzu Family Van/Cargo Van
1987–1995 - Isuzu Pick Up TF mallit valmistettiin Japanissa 1987–1991 ja Yhdysvalloissa 1991–1995
1996–2000 - Isuzu Hombre pickup
1999–2001 - VehiCROSS halo SUV
1991–2004 - Rodeo pieni SUV
2001–2004 - Axiom pieni SUV
2002–2006 - Ascender iso SUV
2002- - D-Max pickup
2006– - i-280/i-350 pickup
Panther, pikkubussi, jota myytiin myös Intiassa Chevrolet Taverana

Katso myös

Lähteet

↑ Jukka Perttu: Isuzu palaa Suomen markkinoille 20. huhtikuuta 2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 20. huhtikuuta 2007.
↑ ^a ^b Olli J. Ojanen: Autot ja autoilu Suomessa 1960-luvulla, s. 80. Helsinki: Alfamer Kustannus Oy, 2002. ISBN 952-5089-71-1.
↑ Onni Pohjanen ja Arvo I. Walli: Uusi autokirja (20. painos), s. 516–529. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1965.
↑ Kimmo Levä(toim.): Tietä perille: Mobilia-vuosikirja 1994, s. 52. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1994.
↑ Timo Laitinen: Auto 70-luvulla: nousun ja kriisin vuosikymmenellä (3. uudistettu painos), s. 107. Helsinki: Alfamer / Karisto Oy, 2018. ISBN 978-952-472-294-0.

Aiheesta muualla

Kotisivu (japaniksi)

[1] Jukka Perttu: Isuzu palaa Suomen markkinoille 20. huhtikuuta 2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 20. huhtikuuta 2007.

[ojanen-2] Olli J. Ojanen: Autot ja autoilu Suomessa 1960-luvulla, s. 80. Helsinki: Alfamer Kustannus Oy, 2002. ISBN 952-5089-71-1.

[3] Onni Pohjanen ja Arvo I. Walli: Uusi autokirja (20. painos), s. 516–529. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1965.

[4] Kimmo Levä(toim.): Tietä perille: Mobilia-vuosikirja 1994, s. 52. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1994.

[5] Timo Laitinen: Auto 70-luvulla: nousun ja kriisin vuosikymmenellä (3. uudistettu painos), s. 107. Helsinki: Alfamer / Karisto Oy, 2018. ISBN 978-952-472-294-0.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]