Isopurppuramedestäjä

lintulaji

Isopurppuramedestäjä (Cinnyris osea)[2] on medestäjien heimoon kuuluva varpuslintu.

Isopurppuramedestäjä
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Medestäjät Nectariniidae
Suku: Kaunomedestäjät Cinnyris
Laji: osea
Kaksiosainen nimi

Cinnyris osea
(Bonaparte, 1856)

Katso myös

  Isopurppuramedestäjä Wikispeciesissä
  Isopurppuramedestäjä Commonsissa

Tuntomerkit muokkaa

Isopurppuramedestäjä on 11–12 cm pitkä. Sillä on musta nokka, joka on ohut, terävä ja alaspäin kaareva. Koiras on pesimäpuvussa joulukuusta heinäkuuhun kokomusta, mutta läheltä erottuu vaaleansinistä ja violetinmetallia hohtoa. Naaraan yläpuoli on harmaanruskea. Alapuoli on harmaanvalkoinen ja siinä erottuu heikkoa kellanvihreää sävyä. Siivet ovat selkää tummemmat. Koiras muistuttaa pesimäaikojen ulkopuolella naarasta, mutta joskus sillä voi olla yksittäisiä mustia höyheniä.[3]

Isopurppuramedestäjän kutsuääniä ovat viheltävä ”viju”, nouseva, iloinen ”tvyit” sekä maiskuttava ”tsyt-tsyt-tsyt...”. Laulu on rätisevä trilli, jota edeltää muutama vihellys. Se kuulostaa kaukaa hieman mustaleppälinnun laululta.[3]

Elinympäristö muokkaa

Isopurppuramedestäjä pesii akaasiaa kasvavilla, kuivilla alueilla ja puistoissa, puutarhoissa sekä muissa paikoissa, joissa kasvaa kukkivia kasveja. Laji on paikkalintu tai lyhyiden matkojen vaeltaja.[3]

Ravinto muokkaa

Isopurppuramedestäjä käyttää ravinnokseen mettä ja hyönteisiä.[3]

Lähteet muokkaa

  1. BirdLife International: Cinnyris osea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.7.2022. (englanniksi)
  2. Maailman lintujen suomenkieliset nimet BirdLife Suomi. Arkistoitu 13.9.2011. Viitattu 7.4.2013.
  3. a b c d Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 358. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.