Isonirkko
Isonirkko (Peridea anceps) on kookas nirkkoihin kuuluva yöperhoslaji. Suomessa se on tavattu vain muutaman kerran harhailijana.
| Isonirkko | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Nirkot Notodontidae |
| Alaheimo: | Härkäpäät Phalerinae |
| Suku: | Peridea |
| Laji: | anceps |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Peridea anceps |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Etusiivet ovat muodoltaan pitkänomaiset, hieman läpikuultavat ja niiden pohjaväri on likaisen harmaanruskea, jota kellertävät siipisuomut sävyttävät. Sisempi poikkiviiru on tumma, kaareva ja terävästi mutkitteleva. Ulompi poikkiviiru erottuu heikosti. Siiven ulko-osassa siipisuonten väleissä on tummat, siivensuuntaisesti venyneet laikut. Keskitäplä on ruskea ja muodoltaan pitkulainen. Siiven takareunassa on tumma suomutupsu. Takasiivet ovat kuviottomat ja kellertävän valkoiset, vain etureunastaan tummanharmaat. Siipiväli 50–67 mm naaraiden ollessa koiraita kookkaampia ja ruumiiltaan rotevampia.[1][2][3]
Levinneisyys ja lentoaika muokkaa
Isonirkon levinneisyys kattaa suurimman osan Eurooppaa, pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Sitä tavataan myös Pohjois-Afrikassa ja idässä Kaukasukselle saakka.[4] Suomessa lajia on tavattu vain satunnaisena harhailijana, ensimmäisen kerran Nurmijärveltä vuonna 2003. Sittemmin perhosia on tavattu muutamia kertoja Uudeltamaalta ja kerran Varsinais-Suomesta.[5][6] Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena toukokuussa.[3]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Isonirkon elinympäristöjä ovat valoisat ja lämpimät metsät, joissa kasvaa tammia. Sitä tavataan harvoin kaukana tyypilliseltä elinpaikaltaan. Perhoset aloittavat lennon illan hämärtyessä ja jatkavat keskiyölle saakka. Päivisin perhoset lepäävät puiden rungoilla tai oksilla. Valolle tulevat yksilöt ovat pääasiassa koiraita naaraiden osuuden ollessa 20–30 %. Valopyyntihavaintojen perusteella naaraat myös lopettavat lentonsa koiraita aikaisemmin illalla ja ne liikkuvat joskus tavanomaista elinympäristöään tiheämmissäkin metsissä. Laji voi sopivalla paikalla olla melko runsaslukuinen.[3]
Naaras munii 150–250 munaa muutaman kymmenen munan ryhmiksi oksille ja lehtien alapinnoille. Toukat viihtyvät aluksi pienissä ryhmissä, mutta erakoituvat kasvaessaan. Ne oleskelevat pääasiassa lehtien alapuolella keskiruodin vieressä. Toukat ovat täysikasvuisia elo-syyskuussa, jolloin ne muuttuvat pinnaltaan öljyisiksi ja vaeltavat etsimään koteloitumispaikkaa. Kotelo on maa-aineksella naamioidun kotelokopan sisällä aivan maanpinnan alla. Kotelo talvehtii, joskus kahdestikin.[3]
Ravintokasvi muokkaa
Toukan ravintokasveja ovat tammet (Quercus), etelämpänä myös pyökit (Fagus) sekä koivut (Betula).[3][5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ UK Moths (englanniksi)
- ↑ a b c d e Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae.. Uppsala: ArtDatabanken, SLU, 2007. ISBN 978-91-88506-58-0. s. 284–285
- ↑ Norges sommerfugler (norjaksi)
- ↑ a b Suomen perhostutkijain seura: isonirkko (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla muokkaa
- Suomen perhostutkijain seura: ohjeita tummien nirkkolajien tunnistamiseen (Arkistoitu – Internet Archive)
- toukka (Arkistoitu – Internet Archive)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- Vlindernet (hollanniksi)