Karhunköynnösryhmä
Karhunköynnösryhmä (Convolvulus sepium- tai Calystegia sepium -ryhmä) on kiertokasveihin kuuluva lajiryhmä. Siihen kuuluu karhunköynnöksen (Convolvulus sepium, syn. Calystegia sepium) laji laajasti käsitettynä sekä lähisukuinen, merkittävästi samannäköinen somakarhunköynnös (Convolvulus dubius, syn. Calystegia pulchra).[1] Karhunköynnöksen alalajeja ovat muun muassa valkokarhunköynnös (Calystegia sepium subsp. sepium), punakarhunköynnös (C. sepium subsp. spectabilis) ja ruusukarhunköynnös (C. sepium subsp. roseata). Niistä Suomessa kasvavat valkokarhunköynnös ja punakarhunköynnös.[2]
| Karhunköynnösryhmä | |
|---|---|
 Calystegia sepium |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophytina |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Solanales |
| Heimo: | Kiertokasvit Convolvulaceae |
| Suku: | Karhunköynnökset Calystegia (suppilokierrot Convolvulus) |
| Lajiryhmä: | Karhunköynnösryhmä Convolvulus sepium -ryhmä |
Ulkonäkö ja koko
muokkaaKarhunköynnösryhmän kasvit kasvavat kahdesta neljään metriä pitkiksi ruohovartisiksi köynnöksiksi. Lehdet ovat isot ja herttamaiset. Kukat sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa muutaman senttimetrin mittaisten perien päissä. Kukkien teriöt ovat suuret, 3–7,5 senttimetriä leveät, suppilomaiset ja väriltään valkoiset tai vaaleanpunaiset. Hedelmänä on kota. Ryhmän lajien välillä on eroja muun muassa varsien ja lehtien karvaisuudessa, lehden tyviloven muodossa ja kukan värityksessä.[2]
Elinympäristö
muokkaaSuomessa valkokarhunköynnös kasvaa alkuperäisenä harvinaisena etelärannikon merenrannoilla muun muassa pensaikoissa ja levävalleilla. Se on myös koristekasvina viljelty ja lajia tavataan usein viljelykarkulaisena puutarhoissa, joutomailla, asutuksen lähellä pensaikoissa ja kaatopaikoilla. Valkokarhunköynnös on uustulokkaana melko laajalle levinnyt Etelä-Suomessa ja paikoin Keski-Suomessa. Punakarhunköynnös on Suomessa myös koristekasvina käytetty ja sitä esiintyy paikoitellen viljelykarkulaisena. Somakarhunköynnös on joskus koristekasvikarkulainen.
Lähteet
muokkaa- Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
Viitteet
muokkaa- ↑ Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 95.)
- ↑ a b Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 484. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H.. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.