Irlantilainen kansanmusiikki
Irlantilainen kansanmusiikki on enimmäkseen tanssimista varten tehtyä musiikkia, mutta siihen kuuluu myös balladien perinne.[1]
Historia muokkaa
Irlantilaisen kansanmusiikin juuret ovat kelttiläisessä musiikissa, joka tuli Irlannin saarelle 2000 vuotta sitten. Sitä kautta irlantilaisella musiikilla on yhteyksiä itämaiseen musiikkiin, ja esimerkiksi irlantilaisen harpun on arveltu olevan peräisin Egyptistä.[2]
Irlantilainen kansanmusiikki siirtyi sukupolvelta toiselle vain kuulonvaraisesti vuoteen 1762 asti, jolloin lauluja alettiin kerätä ja kirjoittaa virallisesti muistiin. Dublinissa sijaitsevassa Irlannin kansanmusiikin arkistossa on nykyisin maailman suurin kansanmusiikin kokoelma.[2]
Kansanmusiikki on Irlannissa ollut aina tärkeää niin maaseudun kuin kaupunkienkin asukkaille. Kun Irlannin kansallisaate vahvistui 1800-luvun lopulla, kiinnostus maan omaan kansanmusiikkiin lisääntyi entisestään. Uusi suosion kausi alkoi amerikkalaisen folkmusiikin suosion nousun yhteydessä 1960-luvulla ja jatkuu edelleen. Irlantilaisella kansanmusiikilla oli myös oma vaikutuksensa amerikkalaiseen folkiin.[1]
1900-luvun lopun irlantilaiset rock- ja punkmuusikot, kuten The Pogues ja Flogging Molly ovat usein käyttäneet perinteisiä folkelementtejä musiikissaan.[1]
Maailman suurin irlantilaisen kansanmusiikin festivaali on Fleadh Cheoil na hÉireann (‘Irlannin musiikkifestivaali’), jossa vierailee vuosittain yli 400 000 kävijää.[2]
Piirteet muokkaa
Perinteisiä irlantilaisia soittimia ovat viulu, bodhrán-rumpu, puinen huilu, tinapilli, irlantilainen säkkipilli ja irlantilainen harppu. Niiden lisäksi 1900-luvun aikana suosituiksi tulivat myös harmonikka, kitara, banjo ja busuki.[1]
Irlantilaisessa kansanmusiikissa yleisesti käytettyjä tahtilajeja ovat 12/8 ja 6/8 (jig), 4/4 (reel) ja 9/8, mutta myös polkan 2/4:ää sekä masurkan ja valssin 3/4:ää kuulee. Jokaiseen tahtilajiin liittyy tietty perinteinen tanssi.[1]
Sean nós on perinteinen irlantilainen yhden laulajan balladi ilman säestystä. Sean nós -laulut lauletaan yleensä iiriksi mutta nykyisin joskus myös englanniksi.[1]