Imru’l-Qais

Imru’l-Qais (arab. إمرؤ القيس ابن حجر الكندي‎, Imrū 'al-Qays ibn Ḥujr al-Kindī) (k. noin 540) oli esi-islamilainen arabiankielinen runoilija ja arabiankielisen runouden perustaja. Hän on tunnetuin kokoelmaan Mu’allaqat sisältyvistä runoilijoista.[1]

Kalligrafia nimestä Imru’l-Qais.

Tarun mukaan hän oli isänsä, joka oli kuningas, nuorin poika ja alkoi runoilemisen jo nuorena. Hänen isänsä ei kuitenkaan arvostanut runoja eikä pitänyt niitä sopivina kuninkaan pojalle. Hänen isänsä ei myös pitänyt hänen elämäntyylistään johon sisältyi naisia ja juopottelua, jonka vuoksi hänen isänsä lopulta karkoitti hänet valtakunnastaan.[2]

Tuohon aikaan arabiankielessä ei ollut vielä vakiintunutta kirjoitusjärjestelmää ja tiedot säilyvät suullisina. Tiedot hänen elästään on koottu näistä suullista tarinoista ja hänen omista runoista tehdyistä myöhemmistä kirjoituksista. Niiden tietoja on verrattu muinaisten Persian- ja Bysantin valtakunnan merkittäviin historiallisiin tapahtumiin ja niistä on saatu koottua kuva hänen elämästään.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Allardt, Erik & Numminen, Maija & Lehtinen, Lauri & Saloranta, Pekka: Facta 2001. : Osa 6, Hes-Itz. palsta 476. Helsinki: WSOY, 1983. ISBN 951-0-10227-X.
  2. a b Imru al Qays Ibn Hujr PoemHunter.com. Viitattu 28.4.2020. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.