Immissio (lat. immi'ssiō < in 'sisään' + mittere 'päästää') tarkoittaa oikeustieteessä kahta eri asiaa, joista toinen liittyy sijoitukseen ja toinen aiheutettuun haittaan. Immission vaikutusta havainnoitaessa tai mitattaessa tarkastellaan haittaa kärsivän kohteen mukaan.[1]

SijoitusMuokkaa

Immissio on viranomaisen toimenpide, jolla henkilö asetetaan jonkun esineen tai omaisuuden, kuten kiinteistön, haltijaksi. Aiemmin nimitystä käytettiin erityisesti henkilön ottamisesta kruununtilan asukkaaksi tai asukkaan sijoittamista kruununtilalle.[2] Kuvernööri antoi tällöin asukkaaksi otetulle imissionikirjan eli sijoituskirjan.

HaittaMuokkaa

Immissio naapuruusoikeudellisena käsitteenä tarkoittaa kiinteistön tai laitoksen toisille kiinteistöille aiheuttamaa haittaa. Immissio johtuu päästöistä eli emissioista: kaasuista ja hienojakoisista partikkeleista, jotka leviävät ilman mukana, ja energiasiirtymistä.[3] Tällainen haitta saattaa muodostua ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muusta vastaavasta.[4]

Nykyisinkin voimassa oleva vuonna 1920 säädetty laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) määrää, ettei kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa saa käyttää niin, että naapuri tai muu kärsii siitä kohtuutonta rasitusta (17 §). Voidaan siis sanoa, että sietokynnyksen ylityttyä immissio on lopetettava tai saatava loppumaan. Tämä ei kuitenkaan koske tilannetta, jossa naapuri on hankkinut kohtuutonta rasitusta aiheuttavalle toiminnalleen ympäristöluvan. Kohtuuttomuuden arvioinnissa merkitystä on paikallisilla olosuhteilla, rasituksen tavanomaisuudella, voimakkuudella ja kestolla.[5]

Immissiokiellon pitkä historia alkaa jo roomalaisesta oikeudesta.[3] Vuoden 1734 lain rakennuskaaren 2 luvun 2 pykälä määräsi asiasta lyhyesti:

"Joka rakentaa toiselle haitaksi, purkakoon sen pois, käskyn siitä saatuansa. Jos sitä ei tee, sakoitettakoon kolme talaria ja palkitkoon vahingon, jos siitä käräjissä valitetaan."

Immissio-käsite on siirtynyt yksityisoikeudesta myös ympäristönsuojeluoikeuteen, jossa se ei kuitenkaan liity kiinteistöihin, vaan haitat kohdistuvat ympäristöön yleensä. Immissio merkitsee päästön mitattavaa vaikutusta tietyllä etäisyydellä päästölähteestä.[6] Nimitystä immissio käytetään myös tekniikassa, jossa se kuvaa kohteessa mitattua epäpuhtauksien pitoisuutta tai melutasoa. Tällöin immission vastinparina on emissio, joka tarkoittaa esimerkiksi massavirran voimakkuutta tai äänilähteestä säteilevää energiaa.[3]

LähteetMuokkaa

  1. Erkki J. Hollo: Johdatus ympäristöoikeuteen, s. 433. Talentum.
  2. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.
  3. a b c Encyclopædia iuridica fennica, osa II, palstat 75–77. Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999. ISBN 951-855-135-9
  4. Laki eräistä naapuruussuhteista, 17 §.
  5. Erkki J. Hollo: Johdatus ympäristöoikeuteen, s. 517. Talentum.
  6. Hollo, Erkki J.: Ympäristö ja oikeus, s. 231–232. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2009. ISBN 978-952-10-3762-7.