Ilmatyynyalus
Ilmatyynyalus on vesikulkuneuvo, joka liikkuu ilmapatsaan kannattamana. Ilmatyynyalus pystyy liikkumaan maalla monenlaisissa maastoissa sekä veden ja jään päällä. Ilmatyynyalus toimii tyypillisesti kahden moottorin avulla. Toinen niistä tuottaa ilmatyynyn aluksen alle, ja toinen pyörittää takana olevaa potkuria, joka työntää alusta eteenpäin.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Vain suomalaista lainsäädäntöä koskevaan kappaleeseen on lähteistys |
Ilmatyynyalusta muistuttava kulkuneuvo on patosiipialus eli pintaliitäjä.
Historia muokkaa
Ensimmäinen kirjallinen suunnitelma laitteesta, jota voidaan kutsua ilmatyynyalukseksi, on ruotsalaisen keksijän, filosofin ja teologin Emanuel Swedenborgin näkemys laitteesta vuodelta 1716. Hän suunnitteli lihasvoimalla toimivan laitteen, joka muistutti ylösalaisin käännettyä venettä, jonka keskellä oli hytti. Airomaisilla kauhoilla oli määrä lihasvoimin painaa ilmaa laitteen alle. Laitetta ei koskaan rakennettu, sillä epäiltiin, ettei ihmisvoimin saada aikaan tarpeeksi nostetta.
Ensimmäiset käyttökelpoiset ilmatyynyalukset rakensi brittiläinen lentokonevalmistaja Saunders Roe, joka toteutti useita koeohjelmia vuosina 1959–1961, esimerkiksi Englannin kanaalin yli. Huomattavana parannuksina aiempiin kokeiluihin oli joustavasta kumista tai kankaasta tehty helma, joka auttoi ilmaa pysymään aluksen alla.
Kohta käyttöön otettiin pienten matkustajalaivojen kokoisia malleja, kuten suurin alus, British Hovercraft Corporationin Mountbatten SR-N4. Siihen mahtui 254 matkustajaa ja 30 autoa ja laajennettuun malliin 418 matkustajaa ja 60 autoa. Ilmatyynyalusten laajamittainen kaupallinen käyttö tyrehtyi kuitenkin 1970-luvun energiakriisiin. Silti viimeinen SR-N4 lopetti liikennöinnin vasta 2000-luvun puolella. Nykyään ilmatyynyalukset ovat jääneet erikoisuudeksi, jotka puolustavat paikkaansa lähinnä pelastustehtävissä heikon jään aikana.
Joillakin valtioilla on sotilaskäytössä ilmatyynyaluksia. Tässä kohdin kunnostautui erityisesti Iran viimeisen shaahin aikana; näin siksi, että maan rannikoiden runsaiden suo- ja juoksuhiekka-alueiden vuoksi ilmatyynyalus oli ehdottomasti käyttökelpoisin ratkaisu: alukset olivat nopeita, kaikissa maasto- ja vesioloissa liikkuvia sekä kantoivat voimakkaan ohjusaseistuksen.
Wärtsilä rakensi koemielessä vuonna 1981 suuren ilmatyynyaluksen, joka sai nimen Larus. Alus jäi ainoaksi lajissaan, koska kokeet eivät onnistuneet. Viimeiset aikansa se oli koemielessä Hailuodon lauttana ja myytiin 1980-luvun puolivälissä Kanadan Tuktoyaktukiin. Siellä sen käyttäjänä toimi Arctic Hovertrans Ltd. (AHL).
Ilmatyynyalus Suomessa muokkaa
Suomen alusrekisterissä on historian aikana ollut joitakin yksityisiä ilmatyynyalusia.
Suomen puolustusvoimat tilasi 1990-luvun lopussa muutamia ilmatyynyaluksia, joista valmistui vain ITA Tuuli. Ne todettiin sittemmin pitkälti hyödyttömiksi Merivoimien puolustusdoktriinin muututtua.
Rajavartiolaitoksen käytössä on joitakin ilmatyynyaluksia. Niille on käyttöä etenkin talvikaudella kun pienemmät vartioveneet eivät voi toimia etenkin pelastustehtävissä helikopterikaluston ohella.
Ilmatyynyaluksella liikkumisen säännöt Suomessa muokkaa
Yksityinen ilmatyynyalus on avovedessä liikkuessaan vesikulkuneuvo, jonka kuljettajalla pitää olla olosuhteisiin nähden tarvittava ikä, kyky ja taito. Jos moottoriteho on yli 15 kilowattia, on alus rekisteröitävä veneeksi ja kuljettajan on oltava 15 vuotta täyttänyt. Talvella jäällä liikkuessaan ilmatyynyalus on maastoajoneuvo, jonka kuljettajan on oltava 15 vuotta täyttänyt. Vesistössä ja jäällä saa liikkua vapaasti tarpeetonta häiriön aiheuttamista välttäen ellei aluetta ole erikseen suljettu. Maalla liikkuessaan ilmatyynyalus on aina maastoajoneuvo, joka tarvitsee liikkumiseensa maan omistajan tai haltijan luvan. Moottorikäyttöistä ajoneuvoa saa maastossa kuljettaa 15 vuotta täyttänyt henkilö. Viranomaisten aluksilla on vapaammat liikkumisoikeudet. Avovedessä liikuttaessa ilmatyynyalus ei tarvitse vakuutusta, jäällä tai maastossa kuljettaessa aluksella pitää olla rekisteröimättömän maastoajoneuvon vakuutus kuten esim. mönkijällä.[1][2][3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Maastoliikennelaki Finlex
- ↑ Vesiliikennelaki Finlex
- ↑ Vesilaki (1961, kumottu) Finlex
Aiheesta muualla muokkaa
- Ilmatyynyalus FAQ eli Usein Kysytyt Kysymykset (Arkistoitu – Internet Archive)
- Suomessa kuvattuja ilmatyynyalusvideoita
- The Hovercraft Museum (englanniksi)
- English hovercraft of the 1960s (englanniksi)
- History of the Hovercraft (englanniksi)
- Boeingin ilmatyynyalus kuljettaa halvalla (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ilmatyynyalus vie mökille joka kelissä
- Ilmatyynyalus Hiivari II:n kotisivu (Arkistoitu – Internet Archive)
- BUFOcraft Hovercrafts
- Tietoja ilmatyynyalus Laruksesta sivuilla 78-79 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Historiallisia ilmatyynyalusvideoita (Arkistoitu – Internet Archive)
- Minna Rosvall: Saariston lasten koulumatkasta tuli harvinaista herkkua – "Ilmatyynyaluksessa hauskinta on nopea kyyti, nyt saa nukkuakin pitempään" 9.3.2018. Yle Uutiset.