Ilmari Takkala
Ilmari Takkala (30. elokuuta 1889 Karstula – 1967) oli suomalainen Karstulan Oinoskylässä asunut maanviljelijä ja majatalon pitäjä. Hän oli mukana suojeluskuntatoiminnassa ja oli 1930-luvun alussa yksi Lapuan liikkeen johtohenkilöitä.[1][2][3]
Takkala oli jo 1900-luvun alussa mukana aktivistien salaisissa toimissa. Hän toi vuonna 1905 veljensä Oskarin kanssa salaa Pietarsaaresta aselaiva John Graftonin Suomeen tuomia Grafton-kiväärejä veljesten perustamalle Oinoskylän ja Vastingin ampumaseuralle. Ensimmäisen maailmansodan aikana Takkala osallistui jääkärivärväykseen toimien etappitien hoitajana. Syksyllä 1917 hän perusti Karstulan suojeluskunnan Vastingin-Kivijärven kyläosaston ja hankki osastolle 30 kivääriä Jyväskylästä. [1][4]
Takkalan 40 miehen vahvuinen osasto osallistui Suomen sisällissodan aikana Jyväskylässä punaisten riisumiseen aseista ja sen jälkeen siirtyi Mäntyharjun rintamalle. Helmikuussa 1918 osasto liitettiin Jyväskylän pataljoonaan ja Takkala oli sitten konekiväärijoukkueen johtajana Vilppulan rintamalla ja Orivedellä osallistuen sitten Tampereen valtaukseen. Sodan päätyttyä Takkala osallistui miehineen valkoisten voitonparaatiin Helsingissä 16. toukokuuta 1918 ja he palasivat Karstulaan alkukesästä 1918 oltuaan vielä jonkin aikaa Viipurissa.[1] Takkala ylennettiin reservin vänrikiksi toukokuun lopulla 1918 ja reservin luutnantiksi 1928.[2]
Takkala oli Karstulassa mukana kunnalliselämässä ja suojeluskunnan toiminnassa. Hän osallistui valkoisten sankaripatsaan pystyttämiseen 1922, suojeluskuntatalo "Suojan" rakentamiseen 1931 sekä Otto von Fieandtin kivet-muistomerkin pystyttämiseen Karstulaan. 1930-luvun alussa Takkalan majatalo oli yksi Lapuan liikkeen kyyditysverkoston etappitaloista.[5] [1]
Mäntsälän kapinan aikana maaliskuun alussa 1932 Takkala kuului Jyväskylään kokoontuneiden kapinallisten esikuntaan.[6] Turun hovioikeus tuomitsi hänet marraskuussa 1933 10 kuukaudeksi vankeuteen avunannosta kapinaan. [7] Korkein oikeus piti tuomion muuttamattomana huhtikuussa 1934 antamassaan päätöksessä.[8] Huhtikuussa 1933 Vaasan hovioikeus tuomitsi Takkalan avunannosta maanviljelijä Nestori Saarimäen kyyditykseen 3 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Saarimäki oli kyyditetty 12. elokuuta 1930 Kauhajoelta Karstulan ja Nurmeksen kautta Venäjän rajalle.[9]
Takkala piti Karstulassa Lotta-Kahvilaa vuosina 1933-1942. Vuonna 1938 hän rakennutti kotitilalleen Oinoskylään täysimittaisen ampumaradan. Jatkosodan alkuvaiheessa 1941-1942 Takkala palveli kapteenin arvoisena Sisä-Suomen sotilaspiirin esikunnassa.[1]
Sotien jälkeen Takkala harrasti kotiseututyötä ja kansanperinteen keräystä. Hän keräsi Kansanvalistusseuran arkistoon satoja vanhoja loitsuja ja taikoja ja oli perustamassa Karstulan kotiseutumuseota vuonna 1954.[1][4] Hän oli Karstulassa kunnanvaltuuston ja kunnallisten lautakuntien jäsenenä.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Pekka-Juhani Kuitto : Kaatuneitten muistopäivä Karstulassa, Keski-Suomen Maanpuolustaja 2/2019, sivu 10
- ↑ a b 50 vuotta, Rintamamies : Vapaussodan rintamamiesten liiton äänenkannattaja, 08.09.1939, nro 36, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b Maanviljelijä Ilmari Takkala 50-vuotias, Keskisuomalainen, 02.09.1939, nro 200, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b M.S., "Ilmari Takkala : Karstulan kotiseutumuseon luoja, Karstulan Seudun Joulu 2015", DIGI - Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa, viitattu 25. maaliskuuta 2022
- ↑ Erik Relander : Kamreeri Kärkkäisen kyyditys, Äänekosken Pukkimäen asuntoalueen sivusto, ilmestynyt alun perin Sisä-Suomen lehdessä 19.8.2010
- ↑ Sisäministeri Mannerin puhe, Turun Sanomat, 13.04.1932, nro 99, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Tuomiot Mäntsälän jutussa, Sisä-Suomi, 22.11.1932, nro 269, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Korkein oikeus antanut päätöksensä Mäntsälän jutussa, Sisä-Suomi, 14.04.1934, nro 84, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Eläinlääkäri Vilho Kosola vapautettiin. Saarimäen muut kyyditsijät saivat ehdonalaista, Karjala, 06.04.1933, nro 93, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot