Ilmari Salomies
Ilmari Johannes Salomies (vuoteen 1934 Salonen; 17. heinäkuuta 1893 Mikkelin maalaiskunta – 26. joulukuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen historiantutkija ja Turun arkkipiispa vuosina 1951–1964.[1]
| Ilmari Salomies | |
|---|---|
 Ilmari Salomies vuonna 1951. |
|
| Turun ja Suomen arkkipiispa | |
|
1951–1964
|
|
| Edeltäjä | Aleksi Lehtonen |
| Seuraaja | Martti Simojoki |
| Viipurin ja Mikkelin piispa | |
|
1943–1951
|
|
| Edeltäjä | Yrjö Loimaranta |
| Seuraaja | Martti Simojoki |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi |
Ilmari Johannes Salonen Ilmari Johannes Salomies |
| Syntynyt | 17. heinäkuuta 1893 Mikkelin maalaiskunta |
| Kuollut | 26. joulukuuta 1973 (80 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | arkkipiispa, piispa, kirkkohistorian professori |
| Puoliso | Helfrid Kirsti Elisabet Hildén ( 1920) |
| Muut tiedot | |
| Koulutus |
Pappisvihkimys (1920) Teologian tohtori (1930) |
| Uskonto | kristinusko |
| Tunnustuskunta | luterilaisuus |
Hän toimi Helsingin yliopiston kirkkohistorian dosenttina vuodesta 1931 ja professorina vuosina 1938–1943. Hänet vihittiin Viipurin hiippakunnan piispaksi vuonna 1943. Viipurin hiippakunta muutettiin myöhemmin Mikkelin hiippakunnaksi. Hän toimi hiippakunnan piispana vuoteen 1951, kunnes hänet valittiin arkkipiispaksi.[1]
Salomies yritti parantaa kirkon suhteita kulttuuri- ja yhteiskuntaelämään.
Salomiehen kirkkohistorialliset tutkimukset käsittelivät hengellisiä liikkeitä ja niiden johtajia.
Hänen puolisonsa oli kirjailija Kirsti Salomies.[2]
Ura piispana muokkaa
Viipurin ja Mikkelin piispa (1943–1951) muokkaa
Ilmari Salomies vihittiin Viipurin hiippakunnan piispaksi jatkosodan aikana kesäkuussa 1943. Salomiehen vihkimyksessä paikalla oli Saksan kirkon ulkomaanpiispa Theodor Heckel, jota Salomies tervehti aseveljenä. Salomies koki omakohtaisesti Viipurin pommitukset Neuvostoliiton kesällä 1944 käynnistämän suurhyökkäyksen aikana. Salomies pelkäsi Suomen miehittämistä ja harkitsi pakenemista Ruotsiin. Sodan aikana Salomiehen esikoispoika Olli Salomies kaatui Maaselän kannaksella syyskuussa 1942.[3]
Vuonna 1944 Salomiehen johtama Viipurin hiippakunta joutui lähtemään evakkoon. Salomies korosti sodan aikana luottamustaan Suomen valtionjohtoon. Mikkeliin siirretyn tuomiokapitulin johtajana Salomiehen vastuulle tuli evakkoseurakunnista huolehtiminen.[3]
Arkkipiispa (1951–1964) muokkaa
Ilmari Salomies valittiin vuonna 1951 Aleksi Lehtosen seuraajaksi arkkipiispaksi. Kirkon johtajana Salomies oli maltillinen ja kannanotoissaan varovainen.[3]
Teoksia muokkaa
- Henrik Renqvist I–II (1930–1931)
- Der Hallesche Pietismus in Russland zur Zeit Peters den Grossen (1936)
- Suomen kirkon historia I–III (1944–1962)
Lähteet muokkaa
- Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- Suuri henkilökirja. WSOY, 2001. ISBN 951-0-26140-8.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 644. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ Kysy kirjastonhoitajalta.
- ↑ a b c Jalovaara, Ville: Kirkko, Kekkonen ja kommunismi poliittisina kriisivuosina 1958–1962, s. 24. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 200. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2007. ISBN 978-952-5031-39-3.
Kirjallisuutta muokkaa
- Alaja, Osmo: Anteeksi, kuka olikaan Ilmari Salomies. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07592-6.
- Heininen, Simo: ”Salomies, Ilmari (1893–1973)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 636–638. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.
| Edeltäjä: Yrjö Loimaranta |
Viipurin piispa 1943–1944 |
Seuraaja: — |
|
Edeltäjä: — |
Mikkelin piispa 1944–1951 |
Seuraaja: Martti Simojoki |
|
Edeltäjä: Aleksi Lehtonen |
Turun arkkipiispa 1951–1964 |
Seuraaja: Martti Simojoki |