Ilmari Salomies

suomalainen historiantutkija ja arkkipiispa

Ilmari Johannes Salomies (vuoteen 1934 Salonen; 17. heinäkuuta 1893 Mikkelin maalaiskunta26. joulukuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen historiantutkija ja Turun arkkipiispa vuosina 1951–1964.[1]

Ilmari Salomies
Ilmari Salomies vuonna 1951.
Ilmari Salomies vuonna 1951.
Turun ja Suomen arkkipiispa
1951–1964
Edeltäjä Aleksi Lehtonen
Seuraaja Martti Simojoki
Viipurin ja Mikkelin piispa
1943–1951
Edeltäjä Yrjö Loimaranta
Seuraaja Martti Simojoki
Henkilötiedot
Koko nimi Ilmari Johannes Salonen
Ilmari Johannes Salomies
Syntynyt17. heinäkuuta 1893
Mikkelin maalaiskunta
Kuollut26. joulukuuta 1973 (80 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti arkkipiispa, piispa, kirkkohistorian professori
Puoliso Helfrid Kirsti Elisabet Hildén (vih. 1920)
Muut tiedot
Koulutus Pappisvihkimys (1920)
Teologian tohtori (1930)
Uskonto kristinusko
Tunnustuskunta luterilaisuus

Hän toimi Helsingin yliopiston kirkkohistorian dosenttina vuodesta 1931 ja professorina vuosina 1938–1943. Hänet vihittiin Viipurin hiippakunnan piispaksi vuonna 1943. Viipurin hiippakunta muutettiin myöhemmin Mikkelin hiippakunnaksi. Hän toimi hiippakunnan piispana vuoteen 1951, kunnes hänet valittiin arkkipiispaksi.[1]

Salomies yritti parantaa kirkon suhteita kulttuuri- ja yhteiskuntaelämään.

Salomiehen kirkkohistorialliset tutkimukset käsittelivät hengellisiä liikkeitä ja niiden johtajia.

Hänen puolisonsa oli kirjailija Kirsti Salomies.[2]

Ura piispana

muokkaa

Viipurin ja Mikkelin piispa (1943–1951)

muokkaa

Ilmari Salomies vihittiin Viipurin hiippakunnan piispaksi jatkosodan aikana kesäkuussa 1943. Salomiehen vihkimyksessä paikalla oli Saksan kirkon ulkomaanpiispa Theodor Heckel, jota Salomies tervehti aseveljenä. Salomies koki omakohtaisesti Viipurin pommitukset Neuvostoliiton kesällä 1944 käynnistämän suurhyökkäyksen aikana. Salomies pelkäsi Suomen miehittämistä ja harkitsi pakenemista Ruotsiin. Sodan aikana Salomiehen esikoispoika Olli Salomies kaatui Maaselän kannaksella syyskuussa 1942.[3]

Vuonna 1944 Salomiehen johtama Viipurin hiippakunta joutui lähtemään evakkoon. Salomies korosti sodan aikana luottamustaan Suomen valtionjohtoon. Mikkeliin siirretyn tuomiokapitulin johtajana Salomiehen vastuulle tuli evakkoseurakunnista huolehtiminen.[3]

Arkkipiispa (1951–1964)

muokkaa

Ilmari Salomies valittiin vuonna 1951 Aleksi Lehtosen seuraajaksi arkkipiispaksi. Kirkon johtajana Salomies oli maltillinen ja kannanotoissaan varovainen.[3]

Teoksia

muokkaa
  • Henrik Renqvist I–II (1930–1931)
  • Der Hallesche Pietismus in Russland zur Zeit Peters den Grossen (1936)
  • Suomen kirkon historia I–III (1944–1962)

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 644. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  2. Kysy kirjastonhoitajalta.
  3. a b c Jalovaara, Ville: Kirkko, Kekkonen ja kommunismi poliittisina kriisivuosina 1958–1962, s. 24. (Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 200) Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2007. ISBN 978-952-5031-39-3

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Alaja, Osmo: Anteeksi, kuka olikaan Ilmari Salomies. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07592-6.
  • Heininen, Simo: ”Salomies, Ilmari (1893–1973)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 636–638. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5 Teoksen verkkoversio.

 

Edeltäjä:
Yrjö Loimaranta
Viipurin piispa
1943–1944
Seuraaja:
  Edeltäjä:
Mikkelin piispa
1944–1951
Seuraaja:
Martti Simojoki
  Edeltäjä:
Aleksi Lehtonen
Turun arkkipiispa
1951–1964
Seuraaja:
Martti Simojoki
Tämä pappiin tai piispaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.