Avaa päävalikko

Ilja Ehrenburg

venäjänjuutalainen kirjailija, toimittaja ja propagandisti

Ilja Grigorevitš Ehrenburg (ven. Илья Григорьевич Эренбург, 27. tammikuuta (J: 15. tammikuuta) 1891, Kiova31. elokuuta 1967, Moskova) oli venäjänjuutalainen kirjailija, toimittaja ja propagandisti. Ehrenburg aloitti symbolistisena lyyrikkona, siirtyi sitten satiiriseen proosaan ja lopulta sosialistiseen realismiin. Hänen romaaninsa Suojasää (1954) antoi nimen Stalinin jälkeiselle Hruštšovin aikaiselle olojen vapautumiselle[1].

Ilja Ehrenburg
Ilja Ehrenburg (1943).
Ilja Ehrenburg (1943).
Henkilötiedot
Syntynyt 27. tammikuuta (15. tammikuuta) 1891
Kiova, Venäjän keisarikunta
Kuollut 31. elokuuta 1967 (76 vuotta)
Moskova, Neuvostoliitto
Kansalaisuus  Neuvostoliitto
Ammatti kirjailija, toimittaja
Kirjailija
Äidinkieli venäjä
Tuotannon kieli venäjä
Tyylilajit proosa, runous
Aiheet -
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Juutalaissyntyinen Ehrenburg osallistui jo koulupoikana poliittiseen toimintaan Venäjän keisaria vastaan. Hän pakeni maasta 1909 ja asui Pariisissa ja Berliinissä. 1930-luvulla hänet nimitettiin Izvestija-lehden ulkomaankirjeenvaihtajaksi, ja hän raportoi muun muassa Espanjan sisällissodasta.[1]

Sodanajan propagandaMuokkaa

Ehrenburg kirjoitti toisen maailmansodan aikana propagandaa muun muassa Pravda-lehteen, joskin hän ajoittain arvosteli rohkeasti Stalinia ja hänen hallintoaan. Sodan aikana Ehrenburg oli Juutalaisten antifasistisen komitean näyttävä jäsen ja kokosi sodan jälkeen Mustan kirjan (Чёрная Книга, Tšornaja Kniga) miehittäjien rikoksista juutalaisia vastaan miehitetyillä alueilla ja Puolan kuolemanleireillä.

Ehrenburg oli yksi neuvostoliittolaisista kirjailijoista, jotka olivat mukana saksalaisiin kohdistetussa vihakampanjassa.[2] Hänen vuonna 1942 julkaistu artikkelinsa ”Tapa” oli laajalle levinnyt esimerkki tästä kampanjasta:

”Älä laske päiviä, älä peninkulmia. Muista vain yksi asia, tappamiesi saksalaisten määrä. Tapa saksalainen, huutaa äiti. Tapa saksalainen, pyytää lapsi. Älä epäröi. Älä luovuta. Tapa!”

Artikkelissa sanottiin, että saksalaiset eivät ole ihmisiä.[3]

TunnustuksiaMuokkaa

Suomennettuja teoksiaMuokkaa

  • Parisin kukistuminen: Romaani. (Падение Парижа, 1942.) Suomentanut Matti Lehmonen. Helsinki: Smia, 1945.
  • Suojasää. (Ottepel’, 1954.) Suomentanut Ulla-Liisa Heino. Hämeenlinna: Karisto, 1963.
  • Julio Jurenito (Необычайные похождения Хулио Хуренито и его учеников, 1921) Suomentanut Ulla-Liisa Heino, Turku, Kustannusliike Tajo 1964, 413 s.
  • Ihmisiä, vuosia, elämää;. (Novyi Miraikakauskirjassa v. 1965 julkaistusta alkutekstistä) Suomentanut Juhani Konkka. Helsinki: Kansankulttuuri, 1965.
  • Tšehovia lukiessa. (Peretšityvaja Tšehova, 1960.) Suomentanut Martti Anhava. Delfiinikirjat. Helsinki: Otava, 1977 (3. painos 1982). ISBN 951-1-04294-7.
  • Toinen päivä: Romaani. (Den’ vtoroj) Suomentanut Ulla-Liisa Heino. Espoo: Weilin + Göös, 1978.
  • Venäjä sodassa: kesäkuu 1941 - toukokuu 1942 (Война) Suomennos Matti Grönlund, Matti Rossi, Juhani Taari, Love kirjat, 1981. ISBN 951-835-045-0

LähteetMuokkaa

  1. a b Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 42. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  2. Figes, Orlando: The whisperers: Private life in Stalin’s Russia. New York: Metropolitan Books, 2007. ISBN 0805074619. (englanniksi)
  3. Ehrenburg, I. G. Encyclopedia of soviet writers. Sovlit.com. Viitattu 30.3.2009. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.