Idänniittyperhonen
Idänniittyperhonen (Coenonympha glycerion) on täpläperhosten heimoon ja heinäperhosten alaheimoon kuuluva pieni päiväperhonen. Laji esiintyy palearktisella alueella.
| Idänniittyperhonen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Täpläperhoset Nymphalidae |
| Alaheimo: | Heinäperhoset Satyrinae |
| Tribus: | Satyrini |
| Suku: | Coenonympha |
| Laji: | glycerion |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Coenonympha glycerion |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Levinneisyys muokkaa
Idänniittyperhosen levinneisyysalue ulottuu Pyreneiden niemimaan pohjoisosista Keski-Eurooppaan, Suomeen ja Venäjän kautta Siperiaan. Laji puuttuu muun muassa Euroopan eteläisimmistä osista, Britteinsaarilta ja Skandinaviasta.
Idänniittyperhosesta on kuvattu alalaji Coenonympha glycerion iphioides (Espanjan niittyperhonen), joka esiintyy Pohjois-Espanjassa. Alalajia on pidetty myös itsenäisenä lajina Coenonympha iphioides.
Suomessa idänniittyperhonen esiintyy maan etelä- ja keskiosissa ja satunnaisesti pohjoisempana, pohjoisin havainto on Torniosta. Lajia ei ole havaittu Manner-Ahvenanmaalla. Kanta on painottunut Kaakkois-Suomeen. Idänniittyperhonen on suhteellisen uusi tulokas Suomessa. Laji on levinnyt maahan kaakosta, jossa ensimmäiset vakituiset kannat olivat 1800–1900-luvun vaihteessa.
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Idänniittyperhosen etusiiven pituus on nimialalajilla yleensä 15–18 mm. Suomessa on mitattu siipien kärkiväliksi 25–33,5 mm. Naaraat ovat keskimäärin koiraita kookkaampia. Siipien yläpinta on koirailla kastanjanruskea. Yläpinnalla ei ole koirailla yleensä silmätäpliä, mutta takasiivessä voi olla harvoin 1–2 pientä silmätäplää. Naaraalla etusiiven yläpuolen pohjaväri on kellanruskea ja sen ulkoreuna on tummempi. Takasiiven pohjaväri on tummanharmaa ja siinä saattaa olla 2–3 pientä silmätäplää.
Alalaji Coenonympha glycerion iphioides on nimialalajia kookkaampi, etusiiven pituus on 17–20 mm.
Elinympäristö muokkaa
Idänniittyperhosen elinympäristöä ovat niityt, pientareet ja metsänreunat. Nimialalaji esiintyy alangoilta noin 1 700 metrin korkeuteen saakka. Espanjassa esiintyvä alalaji esiintyy ruohoisilla ja kivisillä ylänkömailla noin 1 800 metrin korkeuteen saakka.
Lentoaika ja elintavat muokkaa
Lentoaika on yleensä kesä–heinäkuussa yhtenä sukupolvena. Laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana.
Ravintokasvi muokkaa
Toukan ravintokasveja ovat nurmilauha (Deschampsia cespitosa), koiranheinä (Dactylis glomerata), helmikät (Melica), lehtolusteet (Brachypodium) ja sukapäät (Cynosurus).
Lähteet muokkaa
- Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kirjayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6.
- Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.
- Pertti Pakkanen: Idänniittyperhonen. Suomen Perhostutkijain Seura.