Hylenin vesivoimalaitos

vesivoimalaitos Suldalissa Norjassa

Hylenin vesivoimalaitos sijaitsee Rogalandin Suldalissa Norjassa. Se on vesivoimalaitos, joka kuuluu Ulla-Førren vesivoimalaitoskompleksiin ja joka hyödyntää siinä muun muassa suurta Blåsjøn varastoallasta. Koska voimala sijaitsee kallioon louhitussa onkalossa, sitä voidaan luonnehtia tunnelivoimalaitokseksi.[2]

Hylenin vesivoimalaitos
Hylen kraftverk
Valtio NorjaView and modify data on Wikidata
Sijainti SuldalView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 59°33′22″N, 6°35′53″E
Sähköverkkoon 1980 [1][2]
Valmistunut 1981 [3]
Suunnittelija Egil Sorteberg [3][2]
Omistaja Statkraft (79,6 %)[2],
Lyse (13,6 %),
Skagerak Kraft AS (1,5 %),
Agder Energi AS (6,0 %)
Operaattori Statkraft
Joki tai koski Suldalsvassdraget (d)View and modify data on Wikidata
Valuma-alue 2 021 km² [4]
Keskivirtaama 155,4 m³/s [4]
Yläpuolinen patoallas
Nimi Suldalsvatnet
Pituus 27 km [1]
Leveys 2,8 km [1]
Pinta-ala 28,83 km² [a]
Kokonaistilavuus 4,51 km³ [a]
Sääntelytilavuus 0,044 km³ [4]
Inaktiivinen tilavuus 4,466 km³
Syvyys 376 m (suurin) [a]
Keskikorkeus 67,5 m mpy. [4][a]
(67,0–68,5 m mpy.)
Alapuolinen allas
Nimi Hylsfjord, Atlantti
Keskikorkeus 0 m mpy.
Voimalaitos
Pudotuskorkeus 68 m [3]
Turbiinit 2 × Francis (80 MW) [3]
Kapasiteetti 160 MW [3]
Vuosittainen varastointi 4,28272 km³ [4]
Vuosituotanto 538 GWh [3]
Kartta
Hylenin vesivoimalaitos

Ulla-Førren varastoallasverkosto

muokkaa

Voimalaitoksen vesi on peräisin Suldalsvatnetin järvestä. Järvi on säännöstelty luonnollisen laskujokensa Suldalslågenin luusuassa sijaitsevalla säännöstelypadolla ja sen vedenpinnan korkeus vaihtelee välillä 67,0–68,5 metriä mpy. Säännöstelypadon voivat ohittaa jokeen nousevat lohet. Ulla-Førren-kompleksin vesistöjärjestelyt ovat kasvattaneet järven todellista valuma-aluetta 1 162 neliökilometristä 2 021 neliökilometriin. Osa vedestä virtaa edelleen Suldalslågenin kautta mereen, mutta suurin osa imetään Hylenin voimalan tulovesitunnellin. Jos voimala pysäytettäisiin, täytyisi vettä juoksuttaa ohitustunnelin kautta mereen, sillä liikavettä ei voi ainakaan tulva-aikana päästää joesta läpi. Puolet järven tulovedestä on säännösteltävissä tuntureilla risteilevissä tunneleissa. Blåsjøn pääaltaaseen mahtuu kuitenkin runsaasti vettä.[1][5]

Voimalaitos

muokkaa

Voimalaitoksen tuotantotilat sijaitsevat kallioon louhitussa onkalossa, jonka rakenteet on suunnitellut Egil Sorteberg. Siellä toimii kaksi 80 megawatin Francis-turbiinia. Kaikki tulovesi saadaan Suldalsvatnetista tunnelia pitkin ja poistovesi johdetaan tunnelia pitkin Hylsfjordiin Atlanttiin. Voimalan vuosituotanto on 160 MW kapasiteetilla ollut keskimäärin 538 gigawattituntia (GWh).[2]

Historiaa

muokkaa

Hylen oli ensimmäinen voimalaitos, joka rakennettiin ja käynnistettiin suuressa Ulla-Førren vesivoimalaitoskompleksissa. Ensimmäinen vesiturbiini käynnistettiin vuonna 1980 ja toinen seuraavana vuonna. Sen rakennuksissa on jännittävä arkitehtoninen ilme, joka poikkeaa muista voimalaitoksista. Jo voimalaitoksen sisääntulo tunnelinsuulla Hylsfjordin rannassa pistää silmään.[6][7]

Huomioita

muokkaa
  1. a b c d Tieto on saatu wikipedian norjankielisestä artikkelista no:Suldalsvatnet

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d Suldalsvatnet (hae tiedot hakusanalla "Suldalsvatnet") NVE Atlas. Oslo, Norja: Norges vassdrags- og energidirektorat. Viitattu 17.4.2020. (norjaksi)
  2. a b c d e Hylen skagerakenergi.no. Porsgrunn: Skagerak Energi. Viitattu 19.4.2020. (englanniksi)
  3. a b c d e f Rosvold, Knut A.: Hylen kraftverk Store Norske Leksikon. 12.12.2019. Oslo, Norja. Viitattu 19.4.2020. (norjaksi)
  4. a b c d e Ulla–Førre (kartta) (PDF) skagerakkraft.no. Porsgrunn: Skagerak Energi. Viitattu 18.4.2020. (norjaksi)
  5. Velkommen til ULLA-FØRRE (PDF) statkraft.no. Oslo, Norja: Statkraft Energi AS. Arkistoitu 10.9.2018. Viitattu 18.4.2020. (norjaksi)
  6. Klausen, Kristin: Fredningsdokumentasjon for Hylen og Saurdal (Høring) 2018. Sulen, Norja: Riksantikvaren. Viitattu 19.4.2020. (norjaksi)
  7. Lakseforsterkingsprosjektet i Suldalslågen : fase II (PDF) nve.no. 2019. Viitattu 19.4.2020. (norjaksi)

Aiheesta muualla

muokkaa