Hukari on lyhyt jäykkä miekka. Se tuli muotiin pitkämiekan tilalle 1700-luvulla.[1] Nykyään nimitystä käytetään leveäteräisestä ja painavasta väkipuukon ja vesurin risteymästä.

Ranskan laivaston hukari 1800-luvulta.

Hukari RuotsissaMuokkaa

Hukaria käytettiin aseena Ruotsin valtakunnan armeijassa. Sitä voitiin käyttää paitsi sotimiseen, myös metsästykseen ja puhdetöihin.[2]

Hukari VenäjälläMuokkaa

Venäjän keisarillisella armeijalla oli 1600-luvulta 1800-luvun loppuun käytössä lyhyt ratsuväen ja jalkaväen miekka, jota kutsuttiin Suomen puolella hukariksi. Nykyään vastaavanlaista asetta käytetään vain juhlaparaateissa.

Hukari RanskassaMuokkaa

Ranskassa laivasto käytti hukaria 1800-luvulla.

Hukari SaksassaMuokkaa

Saksassa oli käytössä keskiajalla samanniminen mestauslaite, josta ei ole säilynyt juurikaan tietoa jälkipolville. Oletettavasti laite oli kuitenkin giljotiinin kaltainen. (vrt. germaaniseen sanaan huggare ’kaataa, hakata, lyödä’. Ammattimielessä sana tarkoitti puunkaatajaa tai pyöveliä.)lähde?

Aseen alkuperäMuokkaa

Joidenkin eurooppalaisten sotahistorioitsijoiden mukaan hukari olisi saanut alkunsa hakkapeliittojen käyttämästä Ruotsin armeijan miekasta, jota alettiin muualla Euroopassa kutsua hukariksi hakkapeliittojen käyttämän taisteluhuudon (ruots. ”Hugga in!”, ”hakkaa päälle”) vuoksi.lähde?

MuutaMuokkaa

Hukari on Keski-Suomessa sijaitsevan rautakautisen kylän kutsumanimi. Lisäksi ainakin Ruotsissa on samanniminen kylä.

LähteetMuokkaa

  1. Erävesuri Hukari web.archive.org. 1.4.2010. Viitattu 13.10.2018.
  2. Kyselypalsta web.archive.org. 2.6.2006. Viitattu 13.10.2018.