Hukari
Hukari on lyhyt jäykkä miekka. Se tuli muotiin pitkämiekan tilalle 1700-luvulla.[1] Nykyään nimitystä käytetään leveäteräisestä ja painavasta väkipuukon ja vesurin risteymästä.
Hukari RuotsissaMuokkaa
Hukaria käytettiin aseena Ruotsin valtakunnan armeijassa. Sitä voitiin käyttää paitsi sotimiseen, myös metsästykseen ja puhdetöihin.[2]
Hukari VenäjälläMuokkaa
Venäjän keisarillisella armeijalla oli 1600-luvulta 1800-luvun loppuun käytössä lyhyt ratsuväen ja jalkaväen miekka, jota kutsuttiin Suomen puolella hukariksi. Nykyään vastaavanlaista asetta käytetään vain juhlaparaateissa.
Hukari RanskassaMuokkaa
Ranskassa laivasto käytti hukaria 1800-luvulla.
Hukari SaksassaMuokkaa
Saksassa oli käytössä keskiajalla samanniminen mestauslaite, josta ei ole säilynyt juurikaan tietoa jälkipolville. Oletettavasti laite oli kuitenkin giljotiinin kaltainen. (vrt. germaaniseen sanaan huggare ’kaataa, hakata, lyödä’. Ammattimielessä sana tarkoitti puunkaatajaa tai pyöveliä.)lähde?
Aseen alkuperäMuokkaa
Joidenkin eurooppalaisten sotahistorioitsijoiden mukaan hukari olisi saanut alkunsa hakkapeliittojen käyttämästä Ruotsin armeijan miekasta, jota alettiin muualla Euroopassa kutsua hukariksi hakkapeliittojen käyttämän taisteluhuudon (ruots. ”Hugga in!”, ”hakkaa päälle”) vuoksi.lähde?
MuutaMuokkaa
Hukari on Keski-Suomessa sijaitsevan rautakautisen kylän kutsumanimi. Lisäksi ainakin Ruotsissa on samanniminen kylä.
LähteetMuokkaa
- ↑ Erävesuri Hukari web.archive.org. 1.4.2010. Viitattu 13.10.2018.
- ↑ Kyselypalsta web.archive.org. 2.6.2006. Viitattu 13.10.2018.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hukari Wikimedia Commonsissa
