Hubert Julian
Hubert Fauntleroy Julian (20. syyskuuta 1897 Port of Spain, Trinidad – 19. helmikuuta 1983 New York, Yhdysvallat) oli Musta Kotka -nimellä tunnettu ilmailun pioneeri. Hän otti osaa Abessinian sotaan ja oli myös vapaaehtoisena lentäjänä Suomen ilmavoimissa talvisodan jälkeen keväällä 1940. Toisen maailmansodan jälkeen Julian keräsi huomattavan omaisuuden kansainvälisenä asekauppiaana. Julianilla oli saavutuksia lentäjänä ja laskuvarjohyppääjänä, mutta hän myös paisutteli huomattavasti suorituksiaan.
Julianin tausta muokkaa
Julianin isä toimi kaakaoplantaasin johtajana Trinidadilla. Julian kasvoi keskiluokkaisessa kodissa saaren pääkaupungissa Port of Spainissa ja kävi brittiläistä poikakoulua. Julian muutti Trinidadista ensin Lontooseen, missä oppi ranskan ja italian kielet, ja sieltä 1914 Montrealiin, Kanadaan, missä hän oman kertomuksensa mukaan oppi lentämään kanadalaisen ensimmäisen maailmansodan lentäjä-ässän Billy Bishopin johdolla palvellen sitten luutnanttina Kanadan ilmavoimissa. Vuonna 1921 Julian muutti Montrealista New Yorkin Harlemiin. Samana vuonna hän sai patentin kehittämälleen laskuvarjon ja potkurin yhdistelmälle (Airplane Safety Appliance). Julian oli saanut kimmokkeen keksinnölle tammikuussa 1913 Port of Spainissa lähellä Julianin kotia tapahtuneesta lento-onnettomuudesta, jossa menehtyi lentokonesuunnittelija Frank Boland.[1]
Laskuvarjohyppääjänä muokkaa
Vuonna 1922 Julian suoritti ensimmäisen lentonäytöksensä Harlemissa, kun hän lensi Universal Negro Improvement Association (UNIA) -järjestön kokouksen yhteydessä pidetyn paraatin aikana Harlemin yläpuolella UNIA:n iskulauseilla koristellulla lentokoneella. Saman vuoden syyskuussa Julian aloitti näytösluontoiset laskuvarjohypyt ja vuoden 1923 aikana hän suoritti useita laskuvarjohyppyjä Long Islandilla sijainneella Curtis Fieldin lentokentällä pidetyissä lentonäytöksissä. Yhden tällaisen hypyn aikana kesäkuussa 1923 Julian soitti saksofonilla kappaleen ”I’m Running Wild”. The New York Herald -lehden toimittaja H. Allen Smith antoi hänelle lempinimen ”Harlemin Musta Kotka”.
Tunnetuimmat laskuvarjohyppynsä Julian teki Harlemissa. 29. huhtikuuta 1923 hän kierteli lentokoneella Harlemin City Collegen yllä, pudotti pari paukkupommia ihmisten huomion kiinnittämiseksi ja hyppäsi sitten koneesta kirkkaanpunaisessa hyppyasussa. Julianin oli tarkoitus laskeutua 140. kadun varrella olevalle tyhjälle tontille, mutta tuuli vei hänet erään kerrostalon katolle. Julianin hyppyä seurannut väkijoukko kuljetti hänet sitten UNIA-järjestön Liberty Hall -rakennukseen. Julian piti hypyn jälkeen väkijoukolle puheen ilmailusta, esitteli itse suunnittelemaansa laskuvarjoa ja kehotti lopuksi heitä tukemaan mustien omistamaa A. I. Hart -tavarataloa, joka oli joutunut vaikeuksiin valkoisten omistamien liikkeiden kilpailun takia. Toisen hypyn Harlemiin Julian teki 5. marraskuuta 1923. Tällöin hän aikoi laskeutua St. Nicholas -puistoon, mutta tuuli kuljetti hänet läntisen 123. kadun poliisiasemarakennuksen kylkeen, josta poliisit joutuivat avustamaan hänet alas. Tälläkin kertaa Julianin hyppyä seurasi suuri väkijoukko.
Atlantin ylilennon suunnittelijana muokkaa
Vuonna 1924 Julian alkoi suunnitella Atlantin ylilentoa New Yorkista Karibian kautta Liberiaan Afrikkaan. Kerättyään rahaa hän hankki vesitason, joka sai nimekseen Ethiopia I. Koneen pyrstö koristeltiin myös UNIA-järjestön puna-musta-vihreillä väreillä. Julianin oli määrä lähteä lennolle 4. heinäkuuta 1924 Harlem-joelta, mutta lähtö viivästyi useita tunteja sen takia, että koneen myyjät vaativat Julianilta koneen hinnasta vielä puuttuvaa 1 400 dollarin rahasummaa. Julianin tukijat onnistuivat keräämään puuttuvan summan hänen lähtöään seuraamaan tulleelta väkijoukolta. Julianin kone nousikin lopulta ilmaan, mutta heti nousun jälkeen toinen koneen kellukeponttooneista irtosi ja Julian joutui tekemään pakkolaskun Flushing Bayhin.
Etiopian ilmavoimien palveluksessa muokkaa
Vastoinkäymisestä huolimatta Julian jatkoi vielä Atlantin ylilennon suunnittelua 1920-luvun lopulla, mutta nämä hankkeet eivät toteutuneet muun muassa siksi, ettei hän onnistunut keräämään niitä varten riittävästi rahoittajia. Suunnitelmat toivat Julianille kuitenkin kansainvälistä kuuluisuutta ja niipä vuonna 1930 Etiopian keisari Haile Selassie kutsui Julianin osallistumaan keisarin kruunajaisseremonioihin. Julain teki kruunajaisten aikana keisariin vaikutuksen onnistuneella laskuvarjohypyllään ja keisari myönsi hänelle Etiopian kansalaisuuden sekä palkkasi Julianin everstinä vastaperustettuihin Etiopian ilmavoimiin. Ilmavoimilla on tällöin kaksi Junkers-konetta, joita lensivät ranskalaiset lentäjät. Julian joutui kuitenkin neljän kuukauden kuluttua keisarin epäsuosioon rikottuaan keisarin lahjana saaman de Havilland Gipsy Moth -koneen epäonnistuneessa pakkolaskussa ja niinpä hän joutui palaamaan takaisin Harlemiin. Julian alkoi kuitenkin myöhemmin esitellä itseään Etiopian ilmavoimien ilmamarsalkkana.[1][2]
Vuonna 1931 Julian lensi ensimmäisenä mustana lentäjänä Yhdysvaltojen halki rannikolta rannikolle. Hänellä oli hallussaan myös kestävyyslennon ennätyksiä, muun muassa vuonna 1931 hän lensi yhtäjaksoisesti 84 tuntia 33 minuuttia ilman välilaskua ja tankkausta. Julian lensi 1930-luvulla Amerikassa, Euroopassa ja Afrikassa ja selvityi ehjin nahoin useista pakkolaskuista. Hän johti myös pientä mustien lentäjien muodostamaa The Five Blackbirds -nimistä lentosirkusta.
Kun Benito Mussolinin Italia hyökkäsi Etiopiaan vuonna 1935, Julian lensi heti paikalle Haile Selassien hallituksen avuksi. Hänet nimitettiin kolme lentokonetta käsittäneiden Etiopian keisarillisten ilmavoimien komentajaksi, mutta lentämään hän ei enää päässyt, vaan joutui pitämään sulkeisharjoituksia 3 000 paljasjalkaisen talonpoikaissoturin joukolle. Julian joutui joulukuussa 1935 poistumaan Etiopiasta jouduttuaan tappeluun toisen Etiopian ilmavoimissa palvelleen yhdysvaltalaisen mustan lentäjän John C. Robinsonin kanssa.[1]
Julianin toiminta toisen maailmansodan aikana muokkaa
Toisen maailmansodan alkaessa Julian sai kuuluisuutta haastettuaan Saksan valtakunnanmarsalkka Herman Göringin Englannin kanaalin yllä lentokoneilla suoritettavaan kaksintaisteluun. Julianin mukaan Saksa oli loukannut ”pelkurimaisesti hänen rotunsa kunniaa”. Kaksintaistelu ei toteutunut, mutta Suomen talvisodan alettua Julian ilmottautui vapaaehtoisena lentäjänä Suomen ilmavoimiin. Talvisota ehti päättyä ennen kuin Julian saapui Suomeen ja hän olikin vain pari viikkoa kapteenin arvoisena Suomen ilmavoimien palveluksessa keväällä 1940. Hänen kerrotaan eksyneen lennollaan Turun lähistöllä ja jättäneen maasta poistuessaan kesäkuun alussa 1940 maksamattomia hotelli- ja vaatturinlaskuja.[2] Oman kertomansa mukaan Julian oli tällöin viimeisen kerran lentokoneen ohjaimissa.[1]
Liiketoiminta muokkaa
1930-luvun lopulla Julian toimi lentonäytösten ohella elokuva-alalla ja oli muun muassa Oscar Micheauxin ohjaaman elokuvan Lying Lips tuottajana.
Toisen maailmansodan jälkeen Hubert Julian ryhtyi asekauppiaaksi ja perusti Black Eagle Associates -nimisen yrityksen, joka kävi aluksi kauppaa maailmansodan ylijäämätavaralla, mutta alkoi pian myös kaupata aseita ja ammuksia. 1950-luvun alussa Julian hankki aseita muun muassa Jacobo Arbenz Guzmánin johtamalle Guatemalan hallitukselle ja teki myös asekauppoja Dominikaaniseen tasavaltaan, Haitiin ja Pakistaniin. Julian menestyi taloudellisesti, mutta hän joutui kauppojensa takia FBI:n tarkkailuun. FBI kutsui Juliania röyhkeäksi ja hyvin älykkääksi playboyksi, jota varakkaat valkoiset naiset tukivat taloudellisesti.[1]
Julian hankki asekaupoilla keräämillään varoilla itselleen talon Harlem-joen varrelta Bronxista. Talo oli täynnä Julianin eri puolilta keräämää esineistöä ja hänellä oli siellä muun muassa trooppisten lintujen eläintarha. Isokokoisella Julianilla oli myös 350 mittatilauspuvun kokoelma.[1]
1960-luvun alussa Julian joutui YK:n virkailijoiden pidättämäksi Kongon Elisabethvillessä, jonne hän oli saapunut avustustyöntekijänä esiintyen. YK epäili Julianin toimineen välittäjänä 18 miljoonan dollarin arvoisessa belgialaisessa asetoimituksessa Kongosta eroon pyrkinyttä Katangan osavaltiota johtaneelle Moise Tšombelle. Syyttömyyttään vakuuttanut Julian oli neljä kuukautta vangittuna Leopoldvillessä ja hänet palautettiin sitten Yhdysvaltoihin. Pidätys hiljensi Julianin toimia, mutta hän jatkoi kuitenkin asekauppiaana aina 1970-luvulle saakka.[1] Asiakkaina olivat eri Afrikan maat. Yhdysvaltojen tulli epäili häntä myös kullan ja timanttien salakuljetuksesta.
Viimeiset vaiheet muokkaa
Vuonna 1974 Julian suunnitteli vielä sotilasvallankaappauksessa syrjäytetyn Etiopian keisarin Haile Selassien pelastamista. Viimeiset vuotensa hiljaiseloa viettänyt Julian kuoli helmikuussa 1983 kotonaan Bronxissa New Yorkissa 86-vuotiaana. Hänen kuolemansa ei tullut julkisuuteen kuin vasta kahdeksan kuukautta myöhemmin hänen vaimonsa haluttua salata miehensä menneisyyden.[1][2]
Hubert Julianista on julkaistu kaksi englanninkielistä elämäkertaa : Black Eagle (The Adventurers Club, London 1965) ja John Peer Nugentin kirjoittama elämäkerta Black Eagle (Stein and Day, New York 1971).
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hubert Julian Wikimedia Commonsissa
