Hryhori Tšubai
Hryhori (Hrytsko) Tšubai (ukr. Григорій eli Грицько Чубай; 23. tammikuuta 1949 Berezynyi, Kozynin piiri, Rivnen alue, Ukrainan SNT – 16. toukokuuta 1982 Lviv, Ukrainan SNT) oli ukrainalainen runoilija, kääntäjä ja 1960–1970-lukujen vaihteen tienoon ukrainalaisen maanalaisen kulttuurin keskeisiä hahmoja.[1]
| Hryhori Tšubai | |
|---|---|
| Грицько Чубай | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. tammikuuta 1949 Berezynyi, Kozynin piiri, Rivnen alue, Ukrainan SNT |
| Kuollut | 16. toukokuuta 1982 (33 vuotta) Lviv, Ukrainan SNT |
| Ammatti | runoilija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | ukraina |
| Aiheesta muualla | |
| chubay.ridne.net | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Volhyniassa syntynyt Tšubai muutti Lviviin 1969 ja sai suosiota underground-piireissä runolla ”Vertep”. Ihor ja Iryna Kalynetsin kautta Tšubai tutustui Ukrainan toisinajattelijaliikkeeseen ja sen samizdat-julkaisuihin. Hänen ympärilleen kerääntyi nonkonformistisen kulttuurin nuoria edustajia, kuten Oleh Lyšeha, Viktor Morozov, Mykola Riabtšuk, Roman Kis, Orest Javorskyi, Volodymyr Javorskyi ja myöhemmin Juri Vynnytšuk ynnä muita. Salaisissa kokouksissa keskusteltiin kulttuurivirtauksista ja Neuvostoliitossa kielletyistä ilmiöistä.[1]
Tšubai julkaisi 1971 samizdat-julkaisuna kirjallisen kalenterin Skrynja (Arkku), jossa oli hänen omia runojaan, puolalaisen näytelmäkirjailijan Tadeusz Różewiczin näytelmän käännös ja kirjoituksia muilta toisinajattelijoilta. Skrynja oli täysin epäpoliittinen, KGB:n mielestä kuitenkin kumouksellinen. Tšubai pidätettiin 1972 ja hän päätyi kolmeksi päiväksi KGB:n vankilaan. Ryhmän muita jäseniä erotettiin yliopistoista ja vainottiin eri tavoin. Ukrainan toisinajattelijaliikkeeseen kohdistuneiden toimien vuoksi maanalaisten kulttuuriryhmien toiminta supistui ja ryhmät hajosivat. Vapauduttuaan Tšubai totesi olevansa täysin eristyksissä ja jäi vaille työtä. Vasta 1978 hän pääsi ilmoittautumaan opiskelijaksi moskovalaiseen Maksim Gorkin kirjallisuusinstituuttiin. Hän kuitenkin kuoli 33-vuotiaana vuonna 1982.[1]
Tšubai tunsi eurooppalaista modernistista runoutta ja kirjoitti pääosan tuotannostaan vähän yli 20-vuotiaana. Osa runoista oli enemmän tai vähemmän kriittistä neuvostojärjestelmää kohtaan. Ilmaistakseen ajatuksiaan hän hyödynsi runoissaan monimutkaisia vertauksia ja uskonnollista kuvastoa. Tšubain runoilla oli hänen varhaisesta kuolemastaan huolimatta merkitystä neuvostoaikaa edeltävän modernismin perinnön siirtämisessä neuvostoajan jälkeiseen ukrainalaiseen kirjallisuuteen. Hänen tuotannollaan ja persoonallaan on ollut merkittävä vaikutus nuoriin nonkonformistisiin runoilijoihin, joista muodostui niin sanottu 1980-lukulaisten sukupolvi, ja itsenäisessä Ukrainassa Tšubailla ja hänen tuotannollaan on kulttiasema. Hänet haudattiin 1995 uudestaan Lvivin historialliselle Lytšakivin hautausmaalle.[1]
Tšubain esikoiskokoelma Hovoryty, movtšaty, i hovorytyi znovu (The Speak, To Be Silent, and To Speak Again) ilmestyi vasta 1990, ja sitä täydellisempi kokoelma 1998 nimellä Platš Ieremi: Poezi (’Jeremiaan itkuvirsi: runoja’). Kokoelmassa on aikalaisten muistelmia Tšubaista. Kootut teokset ilmestyi 2013 Lvivissä. Lastenrunokokoelma Skoromovka ne dlja vovka (’Kielenvääntäjät eivät sovi susille’) ilmestyi 2008. Hänen runojaan on käännetty muille kielille ja niitä on sävelletty suosituiksi lauluiksi.[1]
Tšubain pojan Taras Tšubain ja tämän yhtyeen tuotannossa on Tšubain runoja sävellettyinä.[2][1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Mark Andryczyk: Chubai, Hryhorii Internet Encyclopedia of Ukraine. 2019. Viitattu 10.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Yevtushenko, Oleksandr: Legendary albums day.kyiv.ua. 3.6.2010. Viitattu 10.10.2022. (englanniksi)