Bernd ja Hilla Becher
Bernhard ”Bernd” Becher (20. elokuuta 1931 Siegen, Saksa – 22. kesäkuuta 2007 Rostock, Saksa) ja Hilla Becher (s. Hilla Wobeser, 2. syyskuuta 1934 Potsdam, Itä-Saksa – 10. lokakuuta 2015 Düsseldorf, Saksa) oli saksalainen aviopari, joka työskenteli yhdessä valokuva- ja käsitetaiteilijoina. Becherit tunnetaan varsinkin teollisia rakennuksia esittävistä kuvasarjoistaan.[1][2] Parin valokuvat ja opetustyö Düsseldorfin taideakatemiassa johtivat Düsseldorfin koulukuntana tunnetun dokumenttivalokuvauksen tyylisuunnan syntyyn.[3]
| Bernd ja Hilla Becher | |
|---|---|
 Bernd ja Hilla Becher vastaanottavat Erasmus-palkinnon opetustyöstään Düsseldorfin taideakatemiassa vuonna 2002. |
|
| Henkilötiedot | |
| Kansalaisuus | Saksa |
| Taiteilija | |
| Ala | Valokuvaaja |
| Taidesuuntaus | Käsitetaide |
Becherien vaikutus valokuvauksen, valokuvataiteen ja käsitetaiteen myöhempään kehitykseen on suuri. Financial Times on kutsunut parin valokuvia ”yhdeksi merkittävimmistä elämäntöistä valokuvan historiassa.” Pari sai työstään arvostettuja palkintoja ja tunnustuksia, esimerkiksi Erasmus-palkinnon (2002) ja Hasselblad-palkinnon (2004).[1]
Elämä ja ura
muokkaaBernd ja Hilla Becher tapasivat opiskellessaan Düsseldorfin taideakatemiassa vuosina 1957–1961 ja menivät naimisiin vuonna 1961. Beckerit aloittivat saksalaisten teollisten rakennusten dokumentoinnin jo opiskeluaikanaan.[4] Heidän työnsä pohjautui 1920-luvun saksalaisen uusasiallisuuden perinteeseen sekä August Sanderin, Karl Blossfeldtin ja Albert Renger-Patzschin valokuviin.[5][6] Vuosien kuluessa Becherit dokumentoivat rakennuksia systemaattisesti matkoillaan Saksassa, Alankomaissa, Belgiassa, Ranskassa, Luxemburgissa ja Britanniassa.[2]
Suuret, minimalistiset ja mustavalkoiset valokuvat dokumentoivat teollisten rakennusten arkkityyppejä, joita Becherit kutsuivat typologioiksi. Pari kuvasi 8x10 palkkikameralla ja vedosti kuvansa hopeagelatiinivedoksina. Valokuvat pyrkivät esittämään rakennukset mahdollisimman neutraalisti ilman ihmisiä. Beckerit kuvasivat vain pilvisinä päivinä ja odottivat oikeita olosuhteita usein kauan, pyrkimyksenään häivyttää kuvista tekijän kädenjäljen ja luovuuden tunnusmerkit. Valokuvat esitettiin usein kuvasarjoina.[1][5] Vuonna 1970 Becherit julkaisivat ensimmäisen valokuvakirjansa Anonymous Sculptures: a Typology of Industrial Buildings. Vuosina 1972 ja 1977 heidät kutsuttiin Documenta 4 -näyttelyyn Kasseliin.[2]
Bernd Becheristä toimi valokuvauksen opettajana Düsseldorfin taideakatemiassa 1976–1996. Taideakatemian sääntöjen vuoksi Hilla Becher ei voinut toimia virallisesti opettajana samaan aikaan miehensä kanssa.[2] Becherien oppilaita olivat esimerkiksi valokuvaajat ja taiteilijat Laurenz Berges, Andreas Gursky, Thomas Ruff, Thomas Struth, Candida Höfer, Simone Nieweg, Axel Hütte, Petra Wunderlich ja Elger Esser.[5][7] Beckerien vaikutuksesta syntynyt Düsseldorfin koulukuntana tunnettu valokuvauksen tyylisuunta tarkasteli ympäristöä objektiivisesti ja dokumentoiden.[3][5][8]
Bernd Becher kuoli vuonna 2007. Hilla Becher jatkoi työskentelyä parin aiemmin kuvaamien valokuvien parissa.[1] Becherien valokuvia on hankittu kokoelmiin esimerkiksi Los Angelesin Getty-museoon,[9] New Yorkin Museum of Modern Art -museoon[10] ja Lontoon Tate Galleryyn.[11]
Palkintoja
muokkaa- 2002: Erasmus-palkinto tunnustuksena opetustyöstä Düsseldorfin taideakatemiassa.[12]
- 2004: Hasselblad-palkinto.[13]
Valikoituja julkaisuja
muokkaa- Anonyme Skulpturen: Eine Typologie technischer Bauten. Art-Press, 1970.[14]
- Water Towers. MIT Press, 1988. ISBN 9780262022774.[14]
- Blast Furnaces, MIT Press, 1990. ISBN 9780262023115.[14]
- Pennsylvania Coal Mine Tipples. Dia Center for Arts, 1991. ISBN 9780944521236.[14]
- Mineheads. MIT Press, 1997. ISBN 978-0262024303.[14]
- Lange, Susan: Bernd and Hilla Becher: Life and Work. MIT Press, 2006. ISBN 9780262122863.
- Duve, Thierry De: Bernd & Hilla Becher: Basic Forms. Prestel, 2020. ISBN 9783791386652.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Neville, Flora: Obituary: Hilla Becher (1934-2015) www.architectsjournal.co.uk. 19.10.2015. The Architects’ Journal. Viitattu 21.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Conrath-Scholl, Gabriele & Lange, Susanne: Obituary: Bernd Becher www.theguardian.com. 20.7.2007. The Guardian. Viitattu 21.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b How a school changed the way we see www.goethe.de. Goethe Institut. Viitattu 21.10.2020. (englanniksi)
- ↑ The Guggenheim Museums and Foundation www.guggenheim.org. The Guggenheim Museums and Foundation. Viitattu 21.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d A Movement in a Moment: The Düsseldorf School www.phaidon.com. Phaidon. Viitattu 21.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Keyte, Matthew: 10 Things You Should Know About The Dusseldorf School theculturetrip.com. 29.12.2016. Culture Trip. Viitattu 21.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Dusseldorf School of Photography – Art Term www.tate.org.uk. Tate Gallery. Viitattu 21.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Photography in Düsseldorf www.metmuseum.org. 2004. Metropolitan Art Museum. Viitattu 21.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Bernd and Hilla Becher (German, partnership 1959 - 2007) (Getty Museum) www.getty.edu. J. Paul Getty -museo. Viitattu 21.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Bernd Becher, Hilla Becher. Water Towers. 1988 | MoMA www.moma.org. The Museum of Modern Art. Viitattu 21.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Bernd Becher and Hilla Becher 1931–2007, 1934–2015 www.tate.org.uk. Tate Gallery. Viitattu 21.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Erasmusprijswinnaars erasmusprijs.org. Praemium Erasmianum Foundation. Viitattu 21.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Hasselblad Foundation: Bernd and Hilla Becher hasselbladfoundation.org/. Hasselblad Foundation. Viitattu 21.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Parr, Martin: The photobook : a history, s. 261–269. Lontoo: Phaidon. ISBN 978-0-7148-4285-1 (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Berndt ja Hilla Becherin valokuvakirjoja verkossa.
- O'Hagan, Sean: Lost world: Bernd and Hilla Becher's legendary industrial photographs. Guardian, 3.9.2014.
- Hilla Becherin haastattelu, San Fransisco Museum of Art, 2005. Youtube, 03:47.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bernd ja Hilla Becher Wikimedia Commonsissa
