Suurkuvakamera

Suurkuvakamera, myös palkkikamera, kenttäkamera (engl. field camera), laakafilmikamera tai tähyslasikamera (engl. view camera) on yksi vanhimmista filmiä käyttävistä kameratyypeistä, joka kehittyi suoraan aiemmista valokuvauslevyjä käyttävistä kameroista. Suurkuvakameroissa käytetään usein kasetti- tai rullaladattavaa suurikokoista laakafilmiä, ja joihinkin kameroihin on mahdollista liittää digitaalinen sensori.

Suurkuvakameran osat.

Suurkuvakameran toimintaperiaate on hyvin yksinkertainen: kameran runkona toimivat ainoastaan palkeen yhdistämä kameran linssitaso ja filmitaso. Studiokameroissa varsinaisena runkona on usein vain vaakapalkki. Filmi ladataan kameraan filmitasolle, jonka takana on etsimenä toimiva tähyslasi. Kuva heijastuu linssin läpi ylösalaisena tähyslasille ja filmille sen ollessa ladattuna paikalleen.

Suurkuvakameroiden suurimpina etuina ovat laakafilmin käyttömahdollisuus, joka tuottaa hyvin suuritarkkuuksisia kuvia, ja kameran linssi- ja filmitasojen siirto- ja kallistusmahdollisuudet, joka vaikuttaa kuvan projektioon. Siirto- ja kallistusmahdollisuudet ovat merkittäviä esimerkiksi maisema- ja arkkitehtonisessa kuvauksessa. Koska pienemmissä kameroissa linssi on kiinteästi filmin tai kuvasensorin edessä, esimerkiksi suuria rakennuksia kuvattaessa kuviin tulee lähes väistämättä perspektiivivirhe kameraa kallistettaessa ja rakennuksien pystylinjat eivät pysy yhdensuuntaisina. Suurkuvakameroilla projektio puolestaan voidaan korjata jo kuvaustilanteessa tasojen kallistuksen ja siirron avulla.

Vastaavia projektioita on vaikeaa tuottaa muun tyyppisillä kameroilla, lukuun ottamatta eräitä erityisobjektiiveja (TS eli Tilt-shift, PC eli perspective control). Digitaalinen tilt-shift eli "miniatyyriefekti" on myös tehtävissä kameroissa tai kuvankäsittelyohjelmistoissa tapahtuvan jälkikäsittelyn avulla, ja onkin suosittu kuvamanipulaatioiden tekniikka.

Lähteet

• John Hedgecoe: Suuri valokuvauskirja. Suomentanut Juhani Pietiläinen. WSOY, 1977. ISBN 951-0-07759-3.