Avaa päävalikko

Hietaneilikka (Dianthus arenarius, syn. D. borussicus) on Euroopassa kasvava harvinainen kohokkikasvi. Suomessa se on rauhoitettu laji.[2] Hietaneilikka kasvaa mätästävästi ja 10–25 senttiä korkeaksi. Sen lehdet ovat lähes neulasmaisia. Laji kasvaa Pohjois- ja Keski-Euroopassa, mutta se ei ole yleinen missään osissa levinneisyysaluettaan.

Hietaneilikka
ssp. ’’arenarius’’
ssp. ’’arenarius’’
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Neilikat Dianthus
Laji: arenarius
Kaksiosainen nimi

Dianthus arenarius
L.[1]

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Hietaneilikka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hietaneilikka Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

 
Hietaneilikan kukkia.

Monivuotinen hietaneilikka kasvaa 10–25 senttimetriä korkeaksi ja on tiiviisti mätästävä. Kasvi on kalju. Harmaanvihreät lehdet ovat tasasoukkia, lähes neulasmaisia. Aluslehdet ovat tiheässä. Pitkäperäiset, tuoksuvat isot kukat ovat yksittäin. Sekä kukan verhiö että teriö ovat viisilehtisiä. Verhiö on torvimainen ja ulkoverhiöllinen. Terälehdet ovat valkoisia ja kapealiuskaisia, lisäteriö puuttuu. Emin vartaloita on kaksi kappaletta. Hietaneilikka kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmä on neliliuskaisesti aukeava kota.[3]

LevinneisyysMuokkaa

Hietaneilikkaa tavataan luonnonvaraisena Pohjois- ja Keski-Euroopassa, mutta sen levinnäisyysalue on laikuttainen eikä se ole missään yleinen. Itäisimmät esiintymät ovat Luoteis-Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Ukrainassa, läntisimmät Keski-Saksassa ja Itävallassa. Pohjoisessa hietaneilikkaa tavataan Etelä-Ruotsissa, Baltian maissa ja Etelä- ja Itä-Suomessa.[4][5] Suomessa hietaneilikan esiintymät seuraavat harjualueita. Sitä kasvaa muun muassa Jämijärvellä Hämeenkankaan alueella, Tammisaaressa Lohjanharjun tuntumassa ja monin paikoin Etelä-Savossa ja Kymenlaaksossa. Pohjoisimmat esiintymät ovat Rautavaaralla, Kontiolahdella ja Sotkamossa.[6]

Suomen populaatiot kuuluvat lajin itäiseen alalajiin borussicus (idänhietaneilikka). Nimialalajia arenarius (etelänhietaneilikka) esiintyy Suomea lähinnä Etelä-Ruotsissa ja Baltiassa.[7][8]

ElinympäristöMuokkaa

Hietaneilikka kasvaa aurinkoisilla, niukkaravinteisilla ja avoimilla harjutörmillä ja rapakivijyrkänteillä. Toisinaan sitä tapaa myös polkujen, metsäteiden ja tienpientareiden varsilta.[9] Suomessa hietaneilikan taantuminen on seurausta soranotosta, metsänistutuksista ja metsäpalojen vähyydestä. Se on heikko kilpailemaan muiden lajien kanssa kasvupaikkojen kasvaessa umpeen. Suomessa hietaneilikan esiintymistä on suojeltu 16 prosenttia. Tammisaaressa lajia on myös onnistuneesti pystytty siirtämään tienrakentamisen alta ja kylvämään uusille kasvupaikoille tienpientareille.[10] Uhanalaisluokituksessa hietaneilikka on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi.[11]

Hietaneilikka on Suomessa erittäin uhanalaisen hietaneilikkavyökoin (Caryocolum schleichi) ravintokasvi.[10]

KäyttöMuokkaa

Hietaneilikkaa kasvatetaan myös koristekasvina.[12]

LähteetMuokkaa

  • Hämet-Ahti, Leena et al. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998.
  • Laine, Unto: Hietaneilikka. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme, s. 132–133. Toim. Terhi Ryttäri & Taina Kettunen. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 1997.
  • Laine, Unto & Ryttäri, Terhi: Hietaneilikka. Teoksessa Suomen uhanalaiset kasvit. Toim. Ryttäri, Terhi & Kalliovirta, Mika & Lampinen, Taina. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2012, s. 143–145. ISBN 978-951-31-6593-2.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

ViitteetMuokkaa

  1. ITIS: Dianthus arenarius (Taksonomian lähde) Viitattu 18.9.2012.
  2. Ympäristöministeriö: Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 18.9.2012.
  3. Retkeilykasvio 1998, s. 123.
  4. Laine 1997, s. 132.
  5. Den virtuella floran: Sandnejlika (myös levinneisyyskartat) Viitattu 18.9.2012. (ruotsiksi)
  6. Laine & Ryttäri 2012, s. 144.
  7. Laine & Ryttäri 2012, s. 143.
  8. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 154.
  9. Laine & Ryttäri 2012, s. 144–145.
  10. a b Laine & Ryttäri 2012, s. 145.
  11. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 194. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 181–685 (pdf).
  12. Niittysiemen: Hietaneilikka (myös kuvia) Viitattu 18.9.2012.

Aiheesta muuallaMuokkaa