Herman Uimonen

Herman Uimonen (14. heinäkuuta 1895 Sortavalan maalaiskunta8. huhtikuuta 1973) oli suomalainen jääkärieversti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan riveissä komppanianpäällikkönä. Talvi- ja jatkosotaan hän osallistui Päämajassa pioneeriosaston päällikkönä.[1][2]

PerhetaustaMuokkaa

Uimosen vanhemmat olivat maanviljelijä Mikko Uimonen ja Maria Hyvönen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Maj–Lis Kolsin kanssa, joka kuoli vuonna 1959 ja Uimonen avioitui uudelleen vuonna 1966 sairaanhoitaja Maria Helena Kankaan kanssa.[1][2]

OpinnotMuokkaa

Uimonen sävi viisi luokkaa Sortavalan lyseota ja kaksi luokkaa Sortavalan seminaaria vuosina 1914–1916 sekä suoritti yksityisesti kahdeksannen luokan Kouvolan yhteiskoulussa vuonna 1926. Hän kävi Sotateknillisen koulun vuosina 1927–1929.[1][2]

JääkärikausiMuokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppania.

Uimonen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 19. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Hän osallistui Lihaussa vuonna 1917 järjestetyille rautatienrakennuskursseille.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Katso myös: Suomen sisällissota

Uimonen astui Suomen armeijan palvelukseen Saksassa 7. helmikuuta 1918, jolloin hänet ylennettiin varavääpeliksi. Takaisin Suomeen hän palasi 18. helmikuuta 1918 jääkärien etujoukon mukana Vaasaan. Vaasasta hänet määrättiin 8. jääkäripataljoonan adjutantiksi, josta hänet siirrettiin 3. maaliskuuta 1918 alkaen Karjalan 1. rykmentin 2. pataljoonan 4. komppanian päälliköksi ja edelleen 20. huhtikuuta 1918 alkaen 4. Jääkärirykmentin täydennyspataljoonan 1. komppanian päälliköksi. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Valkjärvellä ja Valkeamatkassa, missä hän haavoittui pahasti 6. maaliskuuta 1918.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Uimonen palveli sisällissodan jälkeen 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssä, josta hänet siirrettiin 11. heinäkuuta 1918 joukkueenjohtajaksi Pioneerikoulutuspataljoonaan. Hänet määrättiin 19. elokuuta 1919, kun Pioneerikoulutuspataljoona jakautui kahteen pataljoonaan, sen Pioneeripataljoona 2:een, jonka nimi muutettiin myöhemmin muotoon Rautatiepataljoona. Hän toimi pataljoonassa nuorempana upseerina 3. komppaniassa ja oli samalla 3. syyskuuta 1919 – 12. elokuuta 1920 välisen ajan pataljoonan aseupseerina. Hän sai nimityksen 20. lokakuuta 1920 1. komppanian päälliköksi. Hänet siirrettiin 7. maaliskuuta 1923 päälliköksi Pioneeripataljoonan 3. komppaniaan.[1][2]

Uimonen siirrettiin 15. kesäkuuta 1928 Kadettikouluun, missä hän toimi linnoitusopin ja viestipalveluksen opettajana. Kadettikoulusta hän siirtyi 8. toukokuuta 1929 Pioneeripataljoonan komentajan apulaiseksi ja 1. heinäkuuta 1933 alkaen Sotateknillinen koulun linnoitus– ja rakennusopin sekä hävitystöiden opettajaksi. Sotateknillisen koulun johtajaksi hänet nimitettiin 1. syyskuuta 1934. Sotateknillisestä koulusta hänet siirrettiin 18. helmikuuta 1935 Yleisesikuntaan teknillisen tarkastajan apulaiseksi, mistä tehtävästä hän siirtyi 1. tammikuuta 1938 alkaen Puolustusministeriöön teknillisen tarkastajan toimiston vanhemmaksi esiupseeriksi.[1][2]

Talvi-, jatkosota ja sotien jälkeinen aikaMuokkaa

Uimonen osallistui talvi- ja jatkosotaan Päämajan Pioneeriosaston päällikkönä. Sotien jälkeen Uimonen toimi Puolustusvoimain Pääesikunnan Pioneeriosaston päällikkönä vuoteen 1946 saakka, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta.[2]

Armeijauransa jälkeen hän työskenteli apulaisosastopäällikkönä kansanhuoltoministeriössä vuoteen 1948 saakka, jolloin hän siirtyi johtajaksi Muovitehdas Tekoli Oy:n palvelukseen. Muovitehtaan johtajana hän palveli vuoteen 1952 saakka, jolloin hän siirtyi apulaisasiamieheksi Teknillisen Tuonnin Keskusliiton ja Suomen Teknilliseen Kauppaliitoon ja oli tehtävässä vuoteen 1958 saakka. Edellisen tehtävän ohella hän toimi Kauppa ja teollisuusministeriön määräämänä asiantuntijana Lisenssiviraston sähkö- ja metallitoimikunnissa vuoteen 1958 saakka. Hänet haudattiin Honkanummen hautausmaalle.[2]

LuottamustoimetMuokkaa

Oinonen toimi Pioneeripataljoona 2:n kunnianeuvoston jäsenenä vuonna 1922 ja Teknillisten joukkojen kunniatuomioistuimen varajäsenenä vuonna 1925 sekä Pioneeripataljoonan kunnianeuvoston varapuheenjohtajana vuonna 1927. Hän toimi myös 3. Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuosina 1928 ja 1933 ja Upseerien ampumayhdistyksen yhteysupseerina vuosina 1925–1927 sekä Korian ampujain puheenjohtajana vuosina 1926–1927 ja 1930.[1][2]

LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g h i j Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975