Helmuth von Pannwitz

Helmuth von Pannwitz (14. lokakuuta 1898 – 16. tammikuuta 1947) oli saksalainen kenraali, joka kunnostautui ratsuväenupseerina ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa.

Helmuth von Pannwitz vuonna 1943.

Nuoruus

Pannwitz syntyi preussilaiseen ylhäisöperheeseen Botzanowitzissa Sleesiassa, nykyisessä Olesnossa. 16-vuotiaana kadettina hän liittyi armeijaan ensimmäisessä maailmansodassa ja ansaitsi palveluksestaan 1. ja 2. luokan rautaristit.

Toinen maailmansota

Toisessa maailmansodassa hän ansaitsi ritariristin elokuussa 1941 ja tammenlehvät everstinä vuotta myöhemmin. Pannwitz oli oleellisessa osassa vuodesta 1942 eteenpäin kasakkavapaaehtoisten värväämisessä XV. Kosaken-Kavallerie-Korpsiin Saksan Wehrmachtiin, mitä hän myöhemmin komensi partisaanien vastaisessa taistelussa Jugoslaviassa.

Kasakkatoiminta

Kunnioituksesta ja ymmärryksestä, jota hän osoitti joukoilleen, Pannwitzista tuli niin suosittu kasakkavapaaehtoistensa joukossa, että ennen sodan loppua hänet valittiin Feldatamaniksi (korkein arvo kasakoiden hierarkiassa, normaalisti valittu tsaarille). Pannwitz antautui 11. toukokuuta 1945 brittijoukoille. Hänen sotilaansa kuitenkin luovutettiin neuvostojoukoille, mitä usein kutsutaan Lienzin kasakoiden pettämisenä. Osa heistä kuoli SMERSH:in käsissä tai teki itsemurhan välttääkseen karkotuksen. Koska Pannwitz oli Saksan kansalainen, häntä ei luovutettaisi SMERSH:ille. Siitä huolimatta Pannwitz vaati, että hän jakaisi miestensä ja komentajatoveriensa kohtalon.

Kohtalo

Pannwitz teloitettiin Moskovassa 16. tammikuuta 1947 tuomittuna vakoilusta, vastavallankumouksellisesta toiminnasta ja terroristihyökkäyksestä Neuvostoliittoa vastaan.

Melkein 50 vuotta myöhemmin 1996 Boris Jeltsinin valtakaudella Pannwitzin perhe anoi postuumia armahdusta vuoden 1946 tuomiosta. Korkeimman sotaoikeuden syyttäjä päätti, ettei mitään todisteita alkuperäiseen tuomioon ollut. 28. kesäkuuta 2001 tuomio kumottiin.