He Zizhen

Mao Zedongin kolmas vaimo

He Zizhen (kiin.: 贺子珍; pinyin: Hè Zǐzhēn) (syyskuu 191019. huhtikuuta 1984) oli kiinalainen kommunisti ja Mao Zedongin kolmas vaimo vuodesta 1928 vuoteen 1939. He ryhtyi vallankumoukselliseksi jo teini-ikäisenä ja tuli kuuluisaksi ampumataidoistaan ja johtajuudestaan. Vuonna 1927 hän tapasi Maon ja seuraavana vuonna pariskunta avioitui. He saivat yhteensä kuusi lasta, joista viisi kuoli pian syntymän jälkeen tai jouduttiin antamaan sukulaisten tai paikallisten perheiden hoitoon. He oli yksi harvoista pitkästä marssista selviytyneistä naisista. Marssin aikana hän haavoittui vakavasti päähän ja sairastui masennukseen. Vuonna 1937 He matkusti hoidettavaksi Neuvostoliittoon, mistä palasi Kiinaan vasta 1947. Kuolemaansa saakka He yritti tuloksetta etsiä kadonneita lapsiaan, eikä hän koskaan täysin toipunut sisällissodan kauhuista.

He Zizhen
Muotokuva vuodelta 1947
Muotokuva vuodelta 1947
Henkilötiedot
Syntynyt20. syyskuuta 1910
Yunshan, Jiangxi, Suuren Qingin keisarikunta
Kuollut19. huhtikuuta 1984 (73 vuotta)
Shanghai, Kiinan kansantasavalta
Kansalaisuus kiinalainen
Ammatti vallankumouksellinen
Puoliso Mao Zedong (1928–1939)
Lapset Li Min (s. 1936) ja viisi muuta
Muut tiedot
Järjestö Kiinan kommunistinen puolue

ElämäkertaMuokkaa

Nuori vallankumouksellinen (1910–1929)Muokkaa

He Zizhen syntyi varakkaaseen perheeseen syksyllä 1910 Yongxinin piirikunnassa. Hänen vanhempansa omistivat teehuoneen ja kutsuivat tytärtään Guiyuaniksi, koska tämä oli syntynyt täysikuun loistaessa osmanthus-puun yllä (Gui: ’osmanthus’; yuan: ’pyöreä’). Lapsena He kävi kahden suomalaisnaisen pitämää lähetyskoulua, mutta ei sopeutunut konservatiivisiin sukupuolirooleihin. Vuonna 1926 hänen kotiseuduillaan oli levottomuuksia ja niiden innoittamana hän liittyi kommunistiseen puolueeseen. Hän oli karismaattinen esiintyjä, ja nuoruudestaan huolimatta hänet nimitettiin pian piirikunnan uuden hallituksen naisten osaston päälliköksi. Myös Hen vanhemmat, isoveli ja pikkusisko liittyivät puolueeseen.[1]

Kevääseen 1927 saakka He toimi enimmäkseen Jinggangshanin ympäristössä.[2] Vuonna 1927 Kuomintang ja Kiinan kommunistinen puolue ajautuivat välirikkoon. He omaisineen joutui lähtemään pakosalle, ja hänen veljensä oli vähän aikaa pidätettynä.[1] He osoittautui päteväksi sotilaskomentajaksi ja tuli kuuluisaksi kyvystään ampua hevosen selästä samanaikaisesti vasemmalla ja oikealla kädellä. Kommunistien paettua vuoristoon He tutustui lokakuussa 1927 Mao Zedongiin.[2] He toimi alkuun Maon avustajana ja paikallisen murteen tulkkina. Keväällä 1928 hän muutti Maon luokse asumaan. Pari järjesti myös epämuodollisen avioliittoseremonian, vaikka Mao olikin edelleen periaatteessa liitossa toisen vaimonsa Yang Kaihuin kanssa.[3] He jatkoi myös vallankumousaktivismia ja muun muassa salakuljetti miehelleen sanomalehtiä, jotka muutoin olivat kommunistien hallitsemalla alueella harvinaisia.[4]

Tammikuussa 1929 Mao joutui lähtemään Jinggangshanista. Jung Changin ja Jon Hallidayn kiistanalaisen elämäkerran mukaan He olisi halunnut jäädä matkasta, vaikka tämä olisikin merkinnyt vihollisen vangiksi joutumista. Chang & Halliday esittävät tälle kaksi mahdollista syytä: avioliitto saattoi olla onneton, tai He koki joutuneensa väkivaltaisen vallankumouksen pyörteisiin liian nuorena. Maon vaatimuksesta hän kuitenkin seurasi miestään. Myöhemmin pariskunnan välit olivat kuitenkin ilmeisesti hyvät, ja heillä oli Maon työpäivän jälkeen tapana rentoutua luonnon keskellä tai kirjallisuuden parissa. Politiikkaan He ei juuri osallistunut. Kesäkuussa hän synnytti ensimmäisen lapsensa. Koska Mao ja He muuttivat usein ja olivat usein sotatoimialueella, tytär jätettiin imettäjän huostaan. Kun He kolme vuotta myöhemmin palasi kaupunkiin, hän kuuli lapsen kuolleen. Hän ei uskonut asiaa, vaan etsiskeli tytärtään lopun ikäänsä.[5] Vuonna 1930 syntynyt poikalapsi kuoli ennen kuin ehti edes saada nimeä.[6]

1920-luvun lopulla Hen sisko Yi seurusteli jonkin aikaa Maon veljen Zetanin kanssa. Vuosikymmenen vaihteessa Yi avioitui kommunistijohtaja Liu Shiqin kanssa.[7]

Pitkä marssi ja Neuvostoliitto (1930–1947)Muokkaa

 
He miehensä Mao Zedongin kanssa 1936, pian pitkän marssin päätyttyä.

He seurasi miestään Jiangxiin, mihin kommunistit perustivat marraskuussa 1931 Kiinan neuvostotasavallan. Alkuvuodesta 1932 Maolla ja Hellä oli vain vähän virallisia velvollisuuksia, ja he asuivat jonkin aikaa vanhassa temppelissä. Marraskuussa 1932 He synnytti pojan. Alle kaksi vuotta myöhemmin hän joutui lähtemään pitkälle marssille ja antoi lapsen sisarensa hoitoon. Sisar oli aviossa Maon veljen Zetanin kanssa, ja Kuomintangin koston pelossa Zetan antoi edelleen pojan tuntemattomaksi jääneen perheen hoidettavaksi. Hän kuoli taistelussa ennen kuin ehti kertoa vaimolleen piilopaikkaa.[8][9]

Pitkä marssi oli Helle erittäin raskas. Hän oli matkan alkaessa raskaana ja kulki hevosen selässä, kunnes ei enää kyennyt ratsastamaan. Tämän jälkeen hän matkusti kantotuolissa ja synnytti helmikuussa 1935 tyttären, joka oli hänen neljäs lapsensa. Seuraavana päivänä kommunistit jatkoivat matkaansa ja lapsi jätettiin paikalliselle vanhukselle, joka maksua vastaan lupasi löytää tytölle hoitoperheen. He aavisteli lapselle käyvän huonosti eikä antanut tälle nimeä. Vanhalla naisella ei ollut maitoa, ja kolme kuukautta myöhemmin lapsi sairastui ja kuoli. He hyväksyi tapahtuneen eikä myöhemmin vaivautunut etsimään neljättä lastaan. Synnytyksen jälkeen He palveli sairaanhoitoyksikössä, joka huhtikuussa joutui Kuomintangin ilmahyökkäyksen kohteeksi. He yritti suojella haavoittunutta sotilasta ruumiillaan ja sai selkäänsä ja päähänsä toistakymmentä kranaatinsirpaletta. Hän kävi lähellä kuolemaa ja oli useiden päivien ajan tajuton. Lääkärit olisivat jättäneet Hen taakseen, mutta Mao vaati ottamaan hänet mukaan. Vammojensa vuoksi He taittoi suuren osan loppumatkasta kantotuolissa. Hänellä oli voimakkaita kipuja, ja hän jopa pyysi tovereiltaan armomurhaa.[10]

Lokakuussa 1935 kommunistit saapuivat viimein Shaanxiin.[9] He oli yksi harvoista pitkästä marssista elossa selviytyneistä naisista.[11] Hän oli taas raskaana ja synnytti vuonna 1936 viidennen lapsensa, Jiaojiao-nimisen tyttären. Toistuvat raskaudet ja huonot olosuhteet vahingoittivat Hen terveyttä, ja hän kärsi masennuksesta. Mao ei juuri osallistunut perhe-elämään. Pariskunnalla oli lisäksi riitoja Maon uskottomuuden vuoksi.[12]

Lokakuussa He lähti Moskovaan saamaan hoitoa pitkän marssin aikana saamiinsa vammoihin. Stalinin vainot olivat juuri meneillään, ja ilmapiiri Neuvostoliitossa oli ahdistava. He synnytti Moskovassa kuudennen lapsensa, Ljova-nimisen pojan, joka kuitenkin kuoli puolen vuoden iässä. He oli siten menettänyt kuudesta lapsestaan viisi: hän alkoi kärsiä unettomuudesta ja hänen masennuksensa syveni entisestään. Monet Neuvostoliittoon siirtyneet kommunistit palasivat Kiinaan vuonna 1939, mikä syvensi Hen yksinäisyyttä. Nyt jo nelivuotias Jiaojiao saapui äitinsä luokse Neuvostoliittoon vuonna 1940, mikä piristi molempia. Hen psyykkinen oireilu kuitenkin paheni, eikä hän kyennyt huolehtimaan tyttärestään kunnolla. Seuraavat kaksi vuotta hän vietti psykiatrisessa sairaalassa.[13]

Vuonna 1939 Mao avioitui Jiang Qingin kanssa. Kommunistipuolueen jäsenissä vallankumousveteraanin hylkääminen herätti pahennusta.[11] Myöskään He ei ilahtunut kuulemastaan, ja hänen unettomuutensa paheni. Mao lähetti entiselle vaimolleen kirjeen, jossa toivoi tämän opiskelevan ahkerasti ja totesi heidän kahden olevan nyt pelkkiä tovereita.[14]

Paluu Kiinaan (1947–1984)Muokkaa

Mao järjesti entisen vaimonsa takaisin Kiinaan 1947. Hoidosta huolimatta He ei koskaan täysin toipunut, vaikka hänen psyykkinen vointinsa paranikin. Kiinassa hän eli yksinkertaista ja yksinäistä elämää. Vuonna 1954 hän kuuli radiosta Maon äänen, mikä voimisti hänen psyykkistä oireiluaan. Heinäkuussa 1959 He ja Mao tapasivat ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen. Mao järkyttyi nähdessään aikoinaan niin eloisan vaimonsa sekavassa tilassa ja ennen aikojaan ikääntyneenä. He puolestaan kärsi hermoromahduksen: hänellä oli vaikeuksia tunnistaa omaisiaan ja hänen käytöksensä oli ajoittain sekavaa.[15]

Vallankumouksen jälkeen He yritti vuosikymmenien ajan etsiä kadonneita lapsiaan. Vuonna 1952 hän tapasi nuoren miehen, jonka arveli ulkonäön perusteella olevan vuonna 1932 syntynyt poikansa. Eräs toinen kommunistinainen oli kuitenkin jo tunnistanut lapsen omakseen, ja Mao kieltäytyi puuttumasta asiaan. He piti tästä huolimatta mieheen yhteyttä ja jopa osallistui tämän häiden järjestelyihin. Mies kuoli 1970-luvulla maksasyöpään.[16]

Vuonna 1973 löytynyt Yang Yuehua -niminen nainen saattoi olla pitkän marssin aikana kadonneista lapsista. Mikäli näin oli, hän ei koskaan tavannut vanhempiaan uudestaan.[17] Hen etsintä sai ajan mittaan pakkomielteisiä muotoja eikä hän aina suostunut uskomaan huonoja uutisia niitä kuullessaan. Kuolleitakin lapsiaan hän kaipasi syvästi elämänsä loppuun saakka. Hän kuoli vuonna 1984, 75 vuoden iässä.[18]

YksityiselämäMuokkaa

He oli luonteeltaan iloinen, levoton ja seikkailunhaluinen. Hän aktivoitui poliittisesti 16-vuotiaana ja symbolisena eleenä leikkasi pois pitkän tukkansa, mikä herätti konservatiiveissa pahennusta. Hän piti tanssimisesta ja oli siinä taitava.[19]

He oli yksi harvoista ihmisistä, jotka uskalsivat sanoa Maolle vastaan rehellisesti, todellisia tunteitaan salailematta.[20] Kuudesta lapsestaan He menetti viisi, ja sisällissodan kauhut syvensivät traumaa. Pitkän marssin jälkeen He oli pitkiä aikoja psykiatrisessa hoidossa, eikä koskaan täysin toipunut.[21]

LapsetMuokkaa

  1. Mao Jingua (s. 1929) – annettiin paikallisten kyläläisten hoitoon pikkulapsena. Vuonna 1973 löytynyt Yang Yuehua -niminen nainen oli mahdollisesti He Zizhenin ensimmäinen tytär. Mikäli näin oli, välit eivät koskaan kehittyneet läheisiksi.[6][22] Toisen tiedon mukaan tytär kuoli pikkulapsena.[23]
  2. Nimetön poika (s. 1930) – lapsi kuoli ennen kuin ehti saada nimeä.[6][24]
  3. Mao Anhong (s. 1932) – pitkä marssi alkoi lokakuussa 1934 ja poika annettiin setänsä Mao Zetanin hoiviin. Zetanin kuoltua Anhongin olinpaikka jäi arvoitukseksi.[6][25]
  4. Nimetön tytär (s. 1935) – syntyi pitkän marssin aikana ja annettiin päivän ikäisenä paikallisten hoidettavaksi. Todennäköisesti tyttö kuoli muutaman kuukauden iässä.[6][26]
  5. Mao Jiaojiao (Li Min, s. 1936) – syntyi Shaanxissa pian pitkän marssin päätyttyä. Hen lapsista ainoana Li vietti huomattavan osan lapsuudestaan äitinsä kanssa.[6][27] Vuoden 2007 tiedon mukaan hän on edelleen elossa.[28]
  6. Liao Wa (”Ljova”, s. 1938) – syntyi Neuvostoliitossa ja kuoli keuhkokuumeeseen kuuden kuukauden iässä.[6][29]

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

  • Chang, Jung & Halliday, Jon: Mao. (Mao. The Unknown Story, 2005.) Suomentanut Jaana Iso-Markku. Helsingissä: Otava, 2006. ISBN 951-1-13168-0.
  • Feigon, Lee: Mao. A Reinterpretation. Ann Arbor: The University of Michigan, 2002. ISBN 9781566634588. Google-kirjat (viitattu 3.12.2020). (englanniksi)
  • Karl, Rebecca E.: Mao Zedong and China in the Twentieth-Century World. A Concise History. Durham & London: Duke University Press, 2010. ISBN 978-0-822-39302-3. Google-kirjat (viitattu 13.6.2021). (englanniksi)
  • Nordlinger, Jay: Children of Monsters. An Inquiry into the Sons and Daughters of Dictators. New York: Encounter Books, 2017. ISBN 978-1-594-03900-3. Google-kirjat (viitattu 9.6.2021). (englanniksi)
  • Pantsov, Alexander V. & Levine, Steven I.: Mao. The Real Story. Simon and Schuster, 2012. ISBN 978-1-451-65449-3. Google-kirjat (viitattu 3.12.2020). (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b Chang & Halliday 2005, s. 81–82; Karl 2010, s. 37.
  2. a b Karl 2010, s. 37.
  3. Feigon 2002, s. 50–51; Chang & Halliday 2005, s. 81–82; Pantsov & Levine 2012, s. 204.
  4. Karl 2010, s. 38.
  5. Feigon 2002, s. 51; Chang & Halliday 2005, s. 82, 99, 159.
  6. a b c d e f g He Zizhen gave birth to 6 children, one grew up healthy, two died, and three were given to fellow villagers.. DayDayNews 5.15.2021. Viitattu 13.6.2021. (englanniksi)
  7. Chang & Halliday 2005, s. 117.
  8. Feigon 2002, s. 51, 54; Chang & Halliday 2005, s. 159–160.
  9. a b Long March. Encyclopædia Britannica 8.10.2020. Viitattu 27.11.2020. (englanniksi)
  10. Feigon 2002, s. 59; Chang & Halliday 2005, s. 185–187.
  11. a b Jiang Qing. Encyclopædia Britannica 10.5.2020. Viitattu 3.12.2020. (englanniksi)
  12. Feigon 2002, s. 59, 76–77; Chang & Halliday 2005, s. 238–241.
  13. Feigon 2002, s. 59, 76–77.; Chang & Halliday 2005, s. 238–241, 533; Karl 2010, s. 38.
  14. Chang & Halliday 2005, s. 240.
  15. Feigon 2002, s. 76–77; Chang & Halliday 2005, s. 533–534.
  16. Chang & Halliday 2005, s. 159–160.
  17. Nordlinger 2017 (luku 6: ”Mao”).
  18. Feigon 2002. s. 51, 76–77; Chang & Halliday 2005, s. 159–160, 186, 714; Pantsov & Levine 2012, s. 209, 249, 364–365.
  19. Chang & Halliday 2005, s. 81, 238.
  20. Chang & Halliday 2005, s. 320.
  21. Feigon 2002. s. 51, 76–77; Chang & Halliday 2005, s. 159, 238–241, 533; Karl 2010, s. 37.
  22. Chang & Halliday 2005, s. 159; Nordlinger 2017 (luku 6: ”Mao”).
  23. Chang & Halliday 2005, s. 159.
  24. Nordlinger 2017 (luku 6: ”Mao”).
  25. Chang & Halliday 2005, s. 159–160; Nordlinger 2017 (luku 6: ”Mao”).
  26. Chang & Halliday 2005, s. 185–186; Nordlinger 2017 (luku 6: ”Mao”).
  27. Chang & Halliday 2005, s. 239–241; Nordlinger 2017 (luku 6: ”Mao”).
  28. Ni, Ching-Ching: Death illuminates niche of Mao life. Los Angeles Times 27.3.2007. Viitattu 7.12.2020. (englanniksi)
  29. Chang & Halliday 2005, s. 240; Nordlinger 2017 (luku 6: ”Mao”).