Harmaapääsirkku

lintulaji

Harmaapääsirkku (Schoeniclus spodocephala) on Kaukoidässä esiintyvä varpuslintu, joka harvoin harhautuu Eurooppaan.

Harmaapääsirkku
Black-faced bunting in Sakai, Osaka, February 2016.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Sirkut Emberizidae
Suku: Pajusirkut Schoeniclus
Laji: spodocephalus
Kaksiosainen nimi

Schoeniclus spodocephalus
(Pallas, 1776)

Synonyymit
  • Emberiza spodocephalus Pallas, 1776
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Harmaapääsirkku Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Harmaapääsirkku Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Linnun pituus on noin 16 senttiä eli se on suunnilleen pajusirkun kokoinen. Juhlapukuisen koiraan pää on tummanharmaa. Nokan ja silmän välissä on kellanvihreitä ja mustia höyheniä. Selkäpuoli on ruskea, mustaviiruinen. Yläperä on ruskea ja pyrstö tummanruskea. Alapuolen höyhenpuku on kellanvaalea epäselvin tummin viiruin. Tukeva nokka on vaalean punertava. Naaras ja nuori lintu ovat alapuolelta voimakkaan viiruisia eikä niillä ole tummanharmaata päätä.

Levinneisyys ja elinympäristöMuokkaa

Harmaapääsirkku elää ja lisääntyy Kaukoidässä: eteläisestä Siperiasta Kiinan ja Japanin pohjoisosiin. Se on muuttolintu, joka talvehtii Intian koillisosissa, eteläisessä Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa. Euroopassa sitä tavataan hyvin harvoin. Suomessa se on tavattu kaksi kertaa, ensimmäisen kerran 2. marraskuuta 1981 Dragsfjärdin Vänössä ja toisen kerran Paraisilla, Jurmon saaressa 10. toukokuuta 2020[2][3]. Lajin kanta on maailmanlaajuisesti elinvoimainen[1].

Harmaapääsirkun elinympäristöä ovat pensaikot ja metsät kosteikkojen äärellä.

LisääntyminenMuokkaa

 
Harmaapääsirkun munia

Harmaapääsirkun pesä sijaitsee maassa tai matalalla puussa tai pensaassa. Munia on tavallisesti 4 tai 5.

RavintoMuokkaa

Harmaapääsirkku on siemensyöjä. Poikasia ruokitaan myös hyönteisillä ja muilla pienillä selkärangattomilla.

LähteetMuokkaa

  1. a b BirdLife International: Emberiza spodocephala IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020.1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.5.2020. (englanniksi)
  2. http://www.birdlife.fi/havainnot/rk/rk-data5.shtml Rariteettikomitea
  3. Hjelt, Yrjö: Harvinainen mehiläissyöjä rengastettiin ensimmäistä kertaa Suomessa Yle Uutiset. 19.5.2020. Viitattu 21.5.2020.
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.