Harmaaorava
Harmaaorava (Sciurus carolinensis) on Pohjois-Amerikasta Eurooppaan levinnyt jyrsijä.
| Harmaaorava | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha |
| Heimo: | Oravat Sciuridae |
| Alaheimo: | Sciurinae |
| Suku: | Sciurus |
| Laji: | carolinensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Sciurus carolinensis |
|
 Harmaaoravan luontainen levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Harmaaorava on väriltään pääosin harmaa. Turkin selkäpuolella on hajanaisia, ruosteenruskeita karvoja. Vatsa on väriltään vaaleampi. Harmaaorava on pituudeltaan noin 20–31 senttiä, ja sen häntä on lähes ruumiin pituinen, noin 20–25-senttinen. Aikuinen yksilö painaa 510–700 grammaa.
Levinneisyys muokkaa
Harmaaorava on peräisin Yhdysvaltain ja Kanadan itäisistä osavaltioista ja territorioista. Niiltä laji on levinnyt ihmisen mukana Pohjois-Amerikan länsiosiin, Etelä-Afrikkaan, Australiaan ja moniin Euroopan valtioihin, kuten Britanniaan ja Italiaan.[1] Isossa-Britanniassa se on vieraslajina lähes syrjäyttänyt eurooppalaisen oravan (Sciurus vulgaris). Harmaaorava onkin luokiteltu sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon.[2]
Lisääntyminen muokkaa
Harmaaorava on sukukypsä 11 kuukauden ikäisenä. Sen tiineysaika on likimain 44 vuorokautta.[3]
Pariutumishaluinen harmaaoravanaaras levittää hormonipitoisia eritteitä ympäri elinaluettaan. Sen tuoksu saattaa houkutella paikalle jopa 30 urosta. Ne ajavat naarasta takaa, kunnes voimakkain uros voittaa kisan ja parittelee naaraan kanssa. Onnistuneen parittelun jälkeen naaras rakentaa poikaspesän, johon se synnyttää jälkeläisensä. Harmaaorava saa yleensä 3, mutta joskus jopa 9 jälkeläistä. Harmaaorava saa kaksi pentuetta vuodessa. Ensimmäisen keväällä maalis-huhtikuussa ja toisen kesällä kesä-heinäkuussa.[3]
Vastasyntyneet poikaset käyttävät ravinnokseen emon maitoa ja ne ovat valmiita jättämään pesän seitsemän viikon ikäisenä. Nuoret oravat joutuvat kuitenkin helposti petojen saaliiksi. Nuoret yksilöt ovat myös hyvin leikkisiä. Tämän käyttäytymisen uskotaan kehittävän eläimen selviämistaitoja. Poikaset itsenäistyvät lopullisesti noin puolivuotiaina.
Ravinto muokkaa
Harmaaoravat käyttävät mieluiten ravinnokseen pähkinöitä ja tammenterhoja, joiden kuorien avaamiseen niiden etuhampaat soveltuvat hyvin. Syksyisin orava kätkee talvea varten ravintoa, joita se ei heti tarvitse. Kätköt orava löytää muistinsa ja hajuaistinsa avulla. Oravat syövät myös hedelmiä ja puiden mahlaa kun niitä on saatavilla. Joskus ne ryöstävät myös linnunpesiä.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Linzey, A.V., Koprowski, J. & NatureServe (Hammerson, G.): Sciurus carolinensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.6.2014. (englanniksi)
- ↑ 100 of the World's Worst Invasive Alien Species Global Invasive Species Database. Invasive Species Specialist Group. Arkistoitu 29.4.2010. Viitattu 10.11.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Kiehtova maailmamme -kortit. Ryhmä 1: Nisäkkäät, kortti n:o 24: harmaaorava.
Aiheesta muualla muokkaa
- Britannia yrittää saada harmaaoravakannan kuriin YLE Uutiset. 23.5.2012. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 10.11.2013.