Harakkalaivue
Harakkalaivue on Jorma Ranivaaran nuortenkirja, joka julkaistiin WSOY:n Nuorten toivekirjasto -sarjassa vuonna 1968.[1] Se kertoo 1950-luvun jälkipuolella Utin lentotukikohdassa asuvien kahden pojan seikkailuista.
| Harakkalaivue | |
|---|---|
| Kirjailija | Jorma Ranivaara |
| Kieli | suomi |
| Genre | nuortenkirjallisuus |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1968 (toinen painos v. 1974) |
| Ulkoasu | kovakantinen |
| Sivumäärä | 124 |
| ISBN | 951-0-04428-8 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Juoni muokkaa
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: lyhennettävä |
Päähenkilöt Allu ja Pena menivät yhdessä katsomaan Valmet Vihuria, jota huolsi lentomekaanikko, kersantti Mäkinen. He tutustuvat Mäkiseen, joka tutustuttaa heidät Vihurin ja Pembrokenkin ohjaamoon.
Sen jälkeen illalla Inkeroisten ilmailukerhon PIK-5-purjelentokoneen vintturihinaus kuorma-autolla viihdytti poikia. Silloin yksi purjelentokoneista teki pakkolaskun Putkinotkoksi kutsuttuun metsään - ohjaaja pelastui, mutta kone meni säpäleiksi. Purjelentokerhon Ykä voi poikiaselvennä autossaan kentällä. Pojat eivät päässeet lentämään, koska purjelentäjän 16 vuoden minimi-ikä oli heillä vielä vuosien päässä.
Lennoston komentajan koira Susi piti sinipukuisten kimppuun hyökkäämisestä, mutta lasten kanssa se tuli toimeen. Myöhemmin, kun DC-3 pudottaa alueelle harjoitukseen liittyen koiria laskuvarjolla, Susi tappaa yhden niistä ja haavoittuu itsekin. Pojat hautaavat vieraan koiran ja hoivaavat Susi-koiraa.
Pojat osoittavat fyysisen kuntonsa, mutta vuoden 1968 mukaisesti eivät enää vanhempien antamassa työssä tai ansiotyössä, vaan pikemminkin tekemällä vahinkoa. He kaatavat kuusia maanviljelijän metsästä yrittäen raivata Uttiin kunnon urheilukentän. Toinen pakenee maanviljelijää ja toinen valehtelee nimensä peläten sen jälkeen, milloin maanviljelijä sattuu oikean oven taakse etsiessään ilkivallan tekijää.
Sotaharjoituksen alkaessa Pena pääsee Viiman kyytiin, jolloin hän kokee jopa kaksi vaakakierrettä. Siltikään kukaan tuttu ei ole katsomassa nousua eikä laskua. Pian järveltä nousee sotilaita syöksyveneellä ja he kohtaavat panssarivaunun.
Lopussa Harakkatunnuksella varustetulla Vihurilla lentänyt Yrjönen syöksyy metsään. Pojat menevät katsomaan ensimmäistä moottorikoneen maahansyöksyään. Siitä ei seurannut hyvää - Yrjönen kuoli onnettomuudessa. Mäkinen otti huoltoon laskeutuneen Vihurin.
Lähteet muokkaa
- ↑ Harakkalaivue Kirjasampo. Viitattu 10.11.2023.